Aikajanan graafinen esittäminen on yleinen tapa ilmaista ajan pituutta. Kellossa aika taas kiertää loppumatonta ympyrärataa. Ihmiselämää usein kuvataan kaarella. Ilmeisesti ihmisen elämä on nousujohteista keski-ikään saakka, josta sitten alamäki vie hautaan. Minä en halua kannattaa tällaista elämänkaaren kuvausta.

Vuoden vaihtuessa vanhasta uuteen aikakäsite tulee otettua eritysen tarkkailun kohteeksi. Monissa työtehtävissä menneen vuoden työt pitää raportoida ja esittää tilastot kuluneesta vuodesta. Uudelle vuodelle lastatut odotukset ja toiveet ja unelmat tilastoidaan suunnitelmien muodossa. Tasaisesti läpi vuoden jaetut tehtävät auttavat jaksamaan työelämässä paremmin kuin ruuhka-aikoihin kasautuvien tehtävien tekemiset. Jotkut työt tosin ovat tiettyjen aikojen rajoissa tehtäviä ja h-hetken tai deadlinen lähestyessä stressi on kova.

Luulisi että eläkkeellä olevien ajan käyttö olisi erilaista kuin työelämässä olevien, mutta kovin usein sama työssä opittu stressikeskeinen elämäntyyli jatkuu eläkkeelläkin. Vaikka töihin ei lähdetäkään tiettyllä kellonlyönnillä eikä palata kotiin toisella, niin kummasti päivään kasautuu tekemättömiä töitä ja toteutumattomia tekoja. Jakamaton ajankäyttö on kaikkein raskainta ajankäyttöä. Pätkiin jaerttu päivä ja eri tehtäviin jaetut viikonpäivät auttavat jaksamaan ja vähentävät stressiä.

Omien voimien mukaan eletty elämä ja tehtävien jako pitkin päiviä, viikkoja ja vuosia auttaa jäsentämään oman elämänkaaren osiin, jotka jaksaa elää ja joista voi jopa nauttia. Oman elämän vuosisuunnitelma pitäisi olla olemassa vaikka työelämää ei enää olisikaan. Elämän lukujärjestys, niin kuin koululaisilla, voisi olla hyvä myös työelämässä ja eläkkeellä. Täysin 'valkoisten' päivien täyttäminen eteen osuvilla satunnaisilla teoilla vie voimat ja stressaa enemmän kuin sopiva ajan rytmittäminen ja pienissä osissa eläminen.

Päivä vain ja hetki kerrallansa...