Neljä vuotta sitten kerroin blogissani vapusta yleensä. Turha kerrata vanhoja. Vuoden kiertokulun mukaisesti uutisoidaan joka vuosi itsestään selvät asiat kuten vappujuhlinnan alkaminen, koulujen alkaminen ja päättyminen, alennusmyynnit joulun jälkeen (ennenkin), talviliukkaiden yllättävyys, juhlapyhien autoruuhkat maanteillä jne. jne.

Itse olen työaikanani ollut enimmäkseen töissä vappuna ja siis poissa kotoa. Mitään vapputraditioita ei ole siis syntynyt. Muutamana vuonna olemme puolisoni kanssa yrittäneet käydä torilla vappua haistelemassa ja kuvaamassa.

Vappumarssilla olen ollut työmatkallani. Kyse ei ollut työväen marssista vaan seurakunnan hyvänmielen marssista eräässä rajaseudun seurakunnassa. Marssiin osallistui osa seurakunnan työntekijöistä ja muutamien seurakuntapiirien edustajat. Ehkä meitä oli yhteensä pari tusinaa.

Huomenna, vapunpäivänä, tulee täyteen ensimmäinen eläkevuosi. Työhön liittyvää materiaalia on hyllyt täynnä ja osittain tietokonekin. Siivous on alkanut mielestä ja totutuista tavoista, joita työelämä on nuijinut tosi syvälle selkäytimeen. Olen päässyt irti sunnuntaiaamuisista automatkoista, joita tein mielessäni useita kuukausia, vaikkei ollut matkaa minnekään.

Sen verran yritämme verestää vappumuistoja, että teimme simaa ja ostimme munkkeja. Aloimme niiden maistelun jo eilen. Ajankohdan tarkka ajoitus ei nykyisin merkise mitään. Kunhan sovittuihin hoitoihin ja kerhoihin muistaa mennä kalenterin ja kellon mukaan.

Raapikaa nyt sitten jostakin sitä mainostettua iloista vappumieltä sateesta ja "perinteisestä" vappusäästä huolimatta.