Vielä kerran palaan Lappiin ja Vuontispirtin viikolle. Voi olla, että joku täällä blogissani kävijä ei ole koskaan ollut Lapissa eikä retkeillyt siellä. Tavallinen retkipäivä alkaa heräämisellä ja aamutoimilla. Päälle puetaan vettä siirtävät kerrastot ja vettä keräävä kerrasto sekä tuulen pitävä ulkoilupuku. Aamiaisella syödään tavallista tukevammin ja ns. tankataan energiaa päivää varten. Päiväretkelle tehdään eväät ja otetaan kuumaa juomaa termariin ja kylmää vesipulloon. Hedelmiäkin voi olla mukana viipaloituna ja valmiiksi kuorittuina suupaloina. Joku tykkää ottaa rusinoita ja suklaata taskuun. Talvella niiden saaminen taskusta pakkasessa on hankalampaa kuin kesällä.

Retkireppuun pakataan taukotakki, kevyttoppatakki tai vastaava ja varakäsineet ja päähine. Monojen päälliset on myös hyvä olla mukana, jos ei niitä laita heti alussa jalkaan. Kovalla pakkasella villasukka on hyvä vetäistä monon päälle lämmikkeeksi. Repussa on myös hyvä olla ensiapuvälineitä, laastaria ja sideremmejä. Paras retkireppu on lantiovyöllä varustettu kevyt reppu. Silloin olkapäille ei tule kuormitusta ja veri pääsee kiertämään päähän paremmin. Aurinkolasit on hyvä olla paistoipa aurinko tai ei. Sukset voidellaan kelin mukaan ja mukaan otetaan luisto- ja pitopurkit kaiken varalta. Keli voi muuttua useaan kertaan päivän aikana. Jos hiihdetään konelatuja, niin tavalliset sukset ja sauvat riittävät. Umpihankihiihtoon olisi eräsukset ja suurisompaiset sauvat paikallaan.

Matkavauhti on kullekin omanlaisensa. Tavallisin on leppoisa liukuvauhti, jonka aikana voi keskustella hengästymättä. Tunturiin nousuja ennen on pidettävä juomatauko ja nousu on kunkin mitoitettava omien voimiensa mukaan. Parempi pitää liikaa taukoja kuin uupua kesken matkaa. Retkellä ei olla kilpaa hiihtämässä. Ellei taukotupia ole sopivin välein on ruokataukoja pidettävä kahden tunnin välein. Joidenkin matkalla joka täysitunti syödään eväsleipiä ja juodaan kuppi kahvia. Taukotuvissa pidetään reilu tauko ja voidaan kuivatella vaatteitakin kunnon kamina- tai avotulen äärellä. Sopiva keskimääräinen retkipäivä on kuudesta kahdeksaan tuntia, jonka jälkeen saunotaan ja syödään päivällinen. Kunnon parin tunnin iltalepoa ei voita mikään. Silloin voi kerrata päivän tapahtumat ja antaa ajatuksen juosta omia latujaan.

Jotkut jaksavat vielä seurustella toistensa kanssa ja osallistua iltaohjelmiin, jos sellaisia on tarjolla. Minulle ovat riittäneet venytyssessiot, infot ja iltahartaudet. Yleensä olen yöunillani jo ennen iltakymmentä.