Sanojensa takana pysyminen on taitolaji. Lapset pitävät huolen vanhempiensa sanoista ja niiden totuudesta. Politiikan pyörteissä päivälehtien palstoilla pyörivät tietävät, miten herkkä laji on lupausten antaminen. Kaikki pitää sanoa niin ympäri pyöreästi kuin mahdollista, että jälkeen päin voisi kiistää kaiken sanomansa ja vaihtaa takkia tarpeen mukaan. Takin kääntö on tosin hankalampaa kuin viitan kääntö. Takissa pitää ensin hihatkin kääntää nurin. Omien sanojensa takana pysymiseen tarvitaan rohkeutta.

Mistä lienee peräisin sanonta 'sanasta miestä ja sarvesta härkää'? Varmasti yhtä vaikeita toimenpiteitä molemmat. Sanoilla leipänsä tienaavan on aseteltava oikeat sanat oikeaan järjestykseen. Olin työpaikkakoulutuksessa, jossa meiltä kysyttiin: 'Teetkö oikeita asioita' vai 'teetkö asioita oikein?' Sanoistamme meidät otetaan kiinni tai kiitetään. Joidenkin totuuden puhuminen loukkaa kuulijoita, toiset taas voivat sanoa hyvinkin vakavia asioita ja suoraan loukkaamatta ketään. Sanojen käyttö on taitolaji. Samoin härkien sarviin tarttuminen.

Me savolaiset pakenemme usein kielikulttuuriverhon taakse loukatessamme muita. Sanomme, että vastuu siirtyy kuulijalle, kun savolainen on äänessä. Me velmuilemme ja möläyttelemme ja muikistelemme ja keikistelemme ja maalailemme sanomaamme sopivaan muotoon. Yhdellä ainoalla sanalla emme vastaa mihinkään kysymykseen. Kysymme vastaan tai jätämme jonkin mahdollisuuden aina auki vastauksen vaihtamiseksi. Meidän härkämme ovat sarvettomia.