Kuullun ymmärtäminen on viestinnässä melko tärkeää. Hätätilanteissa käskyjen antaminen ja niiden ymmärtäminen ja totteleminen saattavat pelastaa ihmishenkiä. Tavallisessa kanssakäymisessä työssä ja vapaa-aikana läheisten kesken ei ehkä menetetä ihmishenkiä, vaikkei kaikkea kuultua ymmärretäkään tai panna käytäntöön pyydetyllä tavalla. Kiusallista on kuitenkin huomata, että minulle tarkoitettu viesti ei tulekaan perille. Häiriötekijöitä on viestintäilmastossa arvaamattoman paljon.
Sosiaalisen kanssakäymisen raja on määritelty myös kuulokäyrän asteikossa. Tavallinen puhe kyllä kuullaan, kun sitä keskitytään kuuntelemaan, mutta yleisestä puheensorinasta ei saada tolkkua. Kuulon huonontuminen estää vuorovaikutuksen ryhmätilanteissa. Työ on sillon rajallista ja hankalaa. Jokainen vuorosana on  tarkistettava ja jokainen tehtävä kerrattava. Sittenkään ei voida aina olla vakuuttuneita viestin ymmärtämisestä ja perille menosta.

Tästä on jo Raamatussa Jesajankirjassa (6:9) selkeä ennakkotapaus. Siellä on sanottu: "Kuulemalla kuulkaa, älkääkä käsittäkö, katsomalla katsokaa, älkääkä ymmärtäkö." Myös Jes.  42:18-20 on viestintään liittyvä outo tilanne: "Kuulkaa, te kuurot! Sokeat, katsokaa, niin te näette. Kuka on sokea jollei minun palvelijani, kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani? Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan, kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija? Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat, korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule!"
Mitä me tästä voimme oppia? Puhu samaa kieltä kuulijan kanssa. Tarkista kysymällä onko sanomasi ymmärretty ja kertaa vielä varmuuden vuoksi sama uudelleen. Äläkä kuitenkaan luota kuulijan tekevän niinkuin hän on sanonut tekevänsä. Hän voi unohtaa pian kuka sanoi ja mitä ja miksi.
34707.jpg