1344836334_img-3ddc36e0fd8cb1e119b6271bc Musti 1961

Hyvää Ystävänpäivää.

Nyt meidän tulisi elää suvaitsevaisuuden kulta-aikaa. Tosiasia lienee kuitenkin se, että suvaitaan / siedetään niitä, jotka meidätkin suvaitsevat. Vaalitenteissä oli toinen toistaan suvaitsevaisempia ihmisiä. Joskus tuntui kuitenkin siltä, että suvaitsevaisuuden suunta oli yksipuolista. Kaikenlaisen seksuaalisen suuntautuneisuuden hyväksyminen on nyt suvaitsevaisuuden mitta. Poliittisesti ja uskonnollisesti tiukasti omaa vakaumustaan puolustavat ovat ilmeisen suvaitsemattomuuden listalla. Heitä syytetään suvaitsemattomuudesta, mutta heitä itseään ja heidän arvojaan ei toisaalta suvaita.

Olen huomannut itsessäni erittäin jyrkkiä suvaitsemattomuuden piirteitä. Ostoskeskuksissa eläinten, siis lemmikkien, ruoka- ja tarvikehyllyjen ohi kulkiessani minua alkaa etoa, jopa oksettaa. Mihin onkaan tämä maailma mennyt, kun eläinten kasvatus ihmisasunnoissa on saanut näin valtavat mittasuhteet? Mahtaneeko tavaton lemmikkien haaliminen ihmisasuntoihin olla osoitus yksinäisyydestä? Eläinten kanssa ilmeisesti tullaan paremmin toimeen kuin ihmisten kanssa. Nykyisin ei juuri kukaan majoita "nurkkiinsa" muukalaista tai koditonta ihmistä, mutta useita kissoja, koiria, lintuja, käärmeitä, rottia jopa sikojakin otetaan asumaan ja syötettäviksi.

Eläinten ruokkimiseen menevää rahamäärää ei kai saisi kysyä? Ennen vesimittareiden aikaa eläinten lukumäärä yritin lisätä vesimaksuihin. Kuluttivathan ne yhteistä puhdasta vettä siinä missä ihmisetkin. Eläinten jalostus mitä kummallisemman oloisiksi on herättänyt jo eläinaktivistitkin. Onko asunnossa pidettävää eläintä lupa verrata tarhaeläimeen tai luonnossa elävään?

Lemmikkiharrastus on ongelma, jonka harjoittamista tulisi rajoittaa ja josta tulisi pitkällä tähtäimellä päästä eroon, katsoo Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja, eläinfysiologian dosentti Seppo Turunen. Olen Turusen kanssa samaa mieltä. Ikkunastani saan nähdä miten päivittäin minun ikkunani alla olevan koivun juurella käy jalkansa nostamassa ja lorauksensa laskemassa kymmenet ihmisten talutusremmissä olevat koirat ja joku kissakin. Keväällä lumien sulaessa koiran kusen haju alkaa leijailla ikkunasta sisään. Lastemme ollessa pieniä ja leikkiessä ulkona pulkkamäessä, sai heistä allergiaan taipuvaisin oireita näistä jätöksistä. Ääni vinkui ja silmät olivat keltaiset.

Voisiko näin suvaitsevaisuuden kulta-aikana joku suvaita meitä "eläinpassivisteja", joille ei ole omaa eläimistä vapaata kaupunkia tai kylää tai edes taloa, missä saisimme olla vain ihmisten seurassa. Karjankasvattaja-ammattilaiset ovat oma rotunsa. Heille sallittakoon ammattinsa harjoittaminen omilla alueillaan.

Hiilijalanjärkemme toki pienenisi ilman lemmikkieläinten tehdasravintoa ja ihmisille tehtyjen ja tarkoitettujen asuntojen pitämistä eläissuojina.