1699173.jpg Acer OrbiCamin kuva takapihalleni

Heinänteko, mitä se on? Noin viisi-kuusikymmentä vuotta sitten, minne minun muistini riittää, heinää niitettiin teiden varsilta ja kannettiin selässä pärekopilla lehmien eteen lypsyaitaukseen. Lehmät olivat metsässä ja saivat sieltä ravintonsa. Lypsyajaksi ne haettiin pihapiiriin lypsyaitaukseen.

Samoihin aikoihin alettiin meilläkin kasvattaa timoteitä, joka niitettiin ja seivästettiin melko tuoreena. Seipäillä heinä kuivui muutamassa viikossa ja kuiva heinä ajettiin hevosilla ja myöhemmin traktorilla saraniin tai heinälatoon. Siellä se poljettiin tiukkaan ja suolattiin talven varalle.

Lasten työtä oli seipäiden vetäminen kasoista rautakangella tehtyjen reikien luo. Lisäksi lapset kuljettivat tappeja seivästäjille. Alareikiin lapset laittoivat tapit valmiiksi. Ehkä toiseenkin reikään joku yletti laittaa tapin, mutta ylin oli liian korkealla alle kouluikäiselle lapselle. Seivästämisen jäljet haravoitiin ja siihen työhön sopivat myös lapset.

Parhaita hetkiä olivat kahvitauot, jolloin kokoonnuttiin seipäiden varjoon syömään lämmintä, vastaleivottua pullaa ja juomaan kylmää maitoa. Seipäiden keskellä oli mukava juoksennella ja mennä piiloon seipään juurelle. Välillä aikuisetkin jo etsivät kadonneita ja sekös meistä oli jännää. Piti vain varoa, ettei liikaa kiusannut aikuisia ja saanut sitten selkäänsä. Leikeilläkin oli rajansa.