Acer OrbiCamin kuva työhuoneeni ikkunan läpi otettuna.

Otsikko kuulostaa ihan japanilta. Kukat kukkivat kukin omalla ajallaan. Ikkunastani seuraan päivittäin kukkien tuomaa muutosta maisemaan. Keväiset kukat ovat jo kadonneet kesäisten ja syksyllä kukkivien alle. Osa kukkavarsista on kitketty pois, mutta juuret ja siemenet odottavat maassa ensi kevättä. Luonnon kukat (rikkaruohot) kilpailevat perennojen kanssa loistossa. Alasleikatun ruusuaidan uudet varret ovat taas kukassa. Neilikat, jotka tuotiin syksyllä mökin pihalta, kukkivat runsaina vasemmalla reunalla päivänkakkaroiden kanssa.

Vaikka kuinka kehoittaisin kukkia tai käskisin kukkimaan, niin ne noudattavat luonnollista rytmiään.  Ihmisten kanssa tulisi menetellä samoin.  Pitää antaa aikaa kasvulle. Käskemällä ei kasveta. Aina ei hyväkään taimen tai lapsi kasva kukkivaksi ja kukoistavaksi nuoreksi. Uuden kasvun tuottaminen ei ole kaikkien yhteinen tehtävä. Ne, joille se on uskottu, hoitakoot sen taiten ja tarmolla. Jälkeen päin nähdään  mitä kasvun tulos on tuottanut. Vertailulla kasvatetaan kateutta. Kahta samanlaista kasvia ei ole eikä ihmistäkään.

Kukin lajinsa mukaan. Siinä vanha elämän viisaus.