Kurkussa alkaa kaihertaa. Pitäisi saada vettä tai kohta alan yskiä. Hengitys hidastuu. Yritän estää yskän tuloa. Lopulta en jaksa enää. Rykäisy. Ilman vetäisy syvälle ja monta yskäisyä peräkkäin, kunnes keuhkoista loppuu voima ja tukahtumisen tunne iskee tajuntaan. Sitten odotusta ja kohta sama ruljanssi uudestaan. Kiusaantunut olo isossa joukossa. Katseellani pyytelen anteeksi. En voi tälle mitään. Minulla on tällainen köhä.

Yöllä pitkälläni ollessa alan tuntea, että kohta minun on yskittävä. En henno herättää vieruskaveria. Otan paperinenäliinan ja yskäisen siihen varovasti. Samassa yskärefleksi laukaisee sarjan uusi yskimisiä ja lopulta limaa on suussa ja on pakko sylkeä. Ei auta muu kuin nousta ja lähteä kuuman juontiin. Yskänlääkettä ensin annos ja sitten aroniamehua lasillinen. En tahdo saada kunnolla vedetyksi henkeä kulausten välillä. Leukaa ei voi nostaa ylös koska se laukaisee yskinnän. Yskintä alkaa uudelleen. Silmiin sattuu ja otsa ja ohimot ovat arat. Painelen palleaani ja hieron rintaani. Taputtelen rintalastaa. Jokohan voisin mennä takaisin sänkyyn. Heti kun käyn pitkälleni alkaa yskintä. Ylös on noustava ja uusi yritys minuutin päästä.

Aamulla veret tulevat nenästä ensimmäisellä niistolla. Vuoto jatkuu ja nenäliinoja kuluu. Lopulta saan rauhoitettua vuodon ja huuhtelen kasvoni kylmällä vedellä. Olenpa minä vaivainen ja vanha, sanoo peilikuvani. Pitäisi päästä taas katsoman lääkäriä.