293599.jpg

Eilen 37 vuotta sitten lupasimme, kirkossa papin kysyessä sitä meiltä, tahtoa ottaa aviopuolisoksi ja rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä toisiamme, kunnes kuolema meidät erottaa. Emme vannoneet valoja ja luvanneet enempää kuin vihkikaavassa tuolloin oli. Jälkeen päin on tullut nähdyksi monessa saippuasarjassa mitä ihmeellisempiä vihkimisiä ja lupauksia. Vuosien ajan kuulin väärin postaukseni otsikon sanat. Luulin siinä sanottavan: "In Sickness and in Hell".

Monet naurut on naurettu minun huonokuuloisuuteni ja siksi väärinymmärtämäni vihkivalan sisällöllä. Miten totta onkaan, että monen perheen elämä on yhtä helvettiä. Ei meidänkään elämämme ole ollut yhtä taivasta, mutta samaa taivalta on tallusteltu ja paljon on iloja takana päin jos kohta on suruakin ja sairautta.

Hääpäivän "kunniaksi" teimme matkan vihkikirkkomme paikkakunnalle ja söimme hernekeittoa lounaaksi ja päivälliseksi joimme purkista piimää vuorotellen ja söimme makkaravoileipiä ja tomaatteja illalla, järven rannalla, leirintäalueen parkkipaikalla. Niin romanttista, että....

Kiitos, kun vielä jaksat kanssani, ---.