Matka nälkämaan halki voi olla etelän ihmiselle eksoottinen kokemus. Työtoverinikin kammoksui loputtomilta tuntuvien metsien keskellä autolla ajamista. Minulle Kainuun korpien asumattomat selkoset ovat mieltä rauhoittavia matkamaisemia. Sumuisena ja usvaisena aamuna valkean usvan keskeltä kohovat vaarojen laet kuin saaret järvestä. Ryysyrannan ja Metsoloiden maisemissa elävät ihan oikeat ihmiset edelleenkin ja innovoivat tulevaisuuttaan paremmaksi. Hiljaisuuden älykylä on hankkeena verraton. Tuonne korpien kuiskinnan maille on minunkin matkani vievä muutamaksi päiväksi.

Pelkällä tarmolla ei kukaan elä eikä edes armollakaan. Tarvitaan yhteisöasumista ja palveluja asumispaikkojen läheisyydessä. Toinen toistaan palvellen ei kukaan rikastu, mutta elämänlaatu on kenties parempaa kuin kerskakulutuskeskuksissa.

Nälkämaan laulu on Ilmari Kiannon runo, jonka sovitti lauluksi Oskar Merikanto. Nälkämaan laulu on kainuulaisten maakuntalaulu, joka sanoituksellaan pyrkii kuvaamaan Kainuun luonnonkauneutta sekä kainuulaisten sisukkuutta, ahkeruutta ja isänmaanrakkautta. Nykykainuulaisuus on tosin jotain aivan muuta. Uutta kainuulaisuutta edustaa ympäristöministeri Paula Lehtomäki.
13245.jpg
NÄLKÄMAAN LAULU

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!
Jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot:
koskien ärjyt ja surkeat suot;
meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
rastas ja metso täälläkin soi.

Taival lie hankala? - Olkoon vaan!
Luonto lie kitsas? - Siis kilpaillaan!
Kolkasssa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Vainojen virmat? Oi vaietkaat!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaat!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen ja heimon ja maan!

Nouskoon rintaamme uskomus uus,
taantukoon taika ja vanhoillisuus.
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton
Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö,
missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!