171380.jpg
Aikaisemmin mehustamista vain sivusta seuranneena ja pulloja pesseenä voin nyt itse kaiken kokeneena sanoa olevani 'ammattilainen'. Kolmenkymmenenviiden avioliittovuoden aikana on meillä lähes joka syksy mehustettu marjoista mehua. Alkuvuosina se taisi tapahtua anoppilassa eli lastemme mummulassa. Talven varalle piti saada omaa, itse tehtyä, mehua. Lähes kaiken muun olin harjoitellut vaimoni rinnalla tässä mehustusoperaatiossa, paitsi pullon korkin sulkemista. Se oli kaikessa se tärkein ja vain vaimoni osaama toimenpide. Nyt olen sen tehnyt minäkin: Haarukan piikit pulloon ja tiukka painallus peukalolla kumisen korkin päältä. Täysin ilmaton sulkeminen on taattu ja pian jäähtyvä mehu imee korkin tiiviisti kiinni pullon suuhun. - Helppoa.

Keitin pullonkorkit eli desifioin ne ja liotin tulikuumassa vedessä hyvin pestyt lasipullot. Saimme Kouvolassa asuessamme Kuusankosken sairaalasta siellä työssä olleilta ystäviltämme isoja 1,25 litran tippapulloja omenamehujamme varten. Pullot ovat palvelleet meillä kohta 30 vuotta! Tänäänkin kolme tuollaista pulloa tuli täyteen ja vielä yksi puolikas vanha isosuinen viinapullo, siis yhteensä 4,25 litraa mustaherukkamehua on valmiina talven flunssaa torjumaan.

Mehustamisen keskellä mieleeni juolahti taas kielikuva: Otetaan mehut pois pojasta. Varmaankin sillä on tarkoitettu hiostamista ja paineen lisäämistä uupumisen äärirajoille asti. Tuskin kukaan sanoo: Minua mehustetaan. Yleisimmin me kaiketi tunnemme olevamme hyväksikäytettyjä. Joskus se tapahtuu palkkaa vastaan. Joskus me suostumme siihen ilmaiseksi. Mehustaminen on tosi hyvä ilmaus, parempi kuin prässääminen, sillä mehustamisessa höyry rikkoo solujen seinämät ja nesteet pääsevät ulos ja lopuksi ne kerätään talteen. Kyllä öljynpuristamisessakin paineen kasvaessa neste lähtee siementen sisältä ja kootaan talteen, mutta kylmäpuristus on eri juttu kuin höyryllä mehustaminen.