52146.jpg
Tänään oli Kallaveden kirkko täynnä. Minulla ei ollut työpäivä. Olin vapaalla katsomassa vaarin tytön esitystä. Päiväkerholaiset tulivat ristisaatossa kirkkoon ja lauloivat upeasti kävellessään. Perhekirkkoon oli kutsuttu pari ensi kesän rippikouluryhmää vanhempineen, päiväkerholaisten ryhmä omaisineen ja lapsikuoro esiintyi ja heidän sukulaisensa olivat tietenkin kuulijoina. Kirkkoväen keski-ikä taisi jäädä kerrankin alle 30 vuoden! Yleensähän se on yli 60!
Perhekirkon ohjelma, laulut ja liturgia sekä kuvaelman muotoinen saarna palvelivat tilanteessa oikein hyvin. Aikuisille pidetty ns. jatkosaarna olisi voinut jäädä kokonaan pois. Täyttä hiljaisuutta ei tainnut olla kuin Isä meidän rukouksen alkupuolella. Ääntä kirkossa eivät aiheuttaneet vain vauvat tai pienet lapset, vaan aikuiset miehet. Isät, jotka eivät tienneet missä olivat istuessaan kirkon takaseinämän viimeisillä tuoleilla, pulisivat keskenään koko ajan. Heidätkin tilastoitiin kirkossa olleiksi, vaikka tuskin sitä itse huomasivat. Olivat kai ennestään tuttuja ja tapasivat kirkossa ja juttua riitti koko ajan. Ei edes esirukouksen ajaksi jutut loppuneet. Onneksi noiden perheiden äidit lapsineen olivat istumassa muualla, sillä millaisen esimerkin isät olisivatkaan antaneet lapsilleen. Mieli teki kirkon jälkeen jutella noiden nuorten isien kanssa, mutta ajattelin antaa olla.
Vierelläni istunut vaarin tytön mummu kuivasi kyyneleitä silmistään useampaan otteeseen. Taisi vaarillakin kyynelkanavissa virrata tavallista enemmän nestettä. Saimme olla yhdessä Lasten Ystävän ja Vapahtajamme kanssa kirkossa.