Työmatkoista voi harvoin sanoa, että olin pyhällä matkalla. Minä voin niin sanoa. Kainuun, Koillismaan ja Peräpohjolan kiertoajelusta jäi sellainen tuntu, että olin kuin pyhällä matkalla pyhällä maalla pyhien ihmisten parissa. Talvi ei ollut vielä kokonaan taittunut. Metsot olivat sunnuntaiaamuna soitimella Puolangan pelloilla. Kaksi isoa teertä mitteli voimiaan keskellä maantietä. Eivät aikoneet siirtyä sivuun, vaikka vilkutin valoja ja tuuttasin monesti. Suomussalmella Näljängän ja Juntusrannan välillä olivat tien molemmat penkat hohtavan valkeat lumesta. Onneksi tie oli sula. Iso-Syötteen rinteet olivat laskettelukunnossa, mutta suljetut. Vettä satoi kaatamalla. Ennen Rovaniemelle saapumista taivas synkkeni ja ukkonen jyrähteli.  Tervolan eteläpuolella satoi räntää tien valkoiseksi asti. Vesisadetta riitti ja jokien töyräät olivat tarpeen veden pitämiseksi joen puolella. Tulviin en osunut.

Sivistyksen ja kulttuurin kehdossa sain tuutia. Kaikkein syrjäisimmilläkin kouluilla ja juuri siellä oltiin valveutuneimpia ja viimeisen päälle ATK-varustettuja. Opettajalla oli kannettava tietokone ja dataprojektori opettajanpöydällä käytössä ja piirtoheitin oli käyttämättömänä nurkassa hupun alla. Liitutaulusta oli kuitenkin osa käytössä ja vesipiste sienineenkin oli vielä olemassa. Innolla koululaiset esittelivät omia töitään ja yhteisiä saavutuksiaan. Oli saatu palkintoja valtakunnallisella tasolla ja kuuluisuutta tiedotusvälineissä. Monien ilmeistä ja sanoista näkyi ja kuului: "Me olemme suuren maailman keskellä. Toiset ovat sivuilla. Emme ole syrjäseudulla tiedon valtateistä kaukana, vaan tässä on meidän laajakaistamme. Elämme puhtaan luonnon keskellä. Tosin meidät kaikki tuodaan autolla alueen parhaimpaa ja suurimpaan kouluun, kun pyörällä tai jalkaisin on liian pitkä matka. Ennen muinoin täällä oli oppilaille asunnot. Silloin täällä oli kansakoulu."

Etelän ihmisten silmillä katsottuna olin syrjäseudulla vierailulla. Useimpien seurakuntien toteamus olikin, että täällä ei käy juuri vierailijoita. Sainkin harvinaisille vieraille annettavan kohtelun. Eräässä majapaikassa tosin yöhälytyksiä ei kukaan muistanut poistaa ja minun pyörimiseni sängyssä aiheutti varashälyttimen laukeamisen. Liiketunnistin on herkkä. Suntio kävi tarkistamassa, mitä oli "varas" vienyt ja poisti hälyttimen päältä. Aamulla katselin ikkunan alla jänisten ruokailua metrin päästä. Itsekin söin samalla. Vain ikkunalasi oli välissä.

Kaikkein parasta viikon matkassa oli päästä kotiin. Olin vihdoin pyhimmässä paikassa maan päällä.