2201814.jpg2201853.jpg
Kristuksen kaste ja Itämaan tietäjät

Mikä on loppiainen. Katolisessa ja luterilaisessa traditiossa se on itämaan tietäjien eli pakanalähetyksen juhlapyhä. Silloin ajateltiin Itämaan tietäjien tai kuninkaiden tulleen Beetlehemiin kumartamaan vastasyntynyttä kuningasta ja tuomaan tälle lahjoja. Loppiaisen nimi, epifania, loistava näkyviin tulo, viittaa ilmestyneeseen tähteen ja Jeesukseen maailman valona. Ruotsinkielinen nimitys trettondagen kertoo, että kyseessä on kolmastoista päivä joulusta. Suomenkielinen sana, loppiainen, on peräisin 1600-luvulta. Loppiaiseen loppuu joulunaika. Oikeastaan joulunajan syömingit loppuvat kansanperinteen mukaan Nuutin päivänä .

Luterilaisessa kirkossa vietämme loppiaista alkuperäisen joulun tai pitäisi oikeastaan sanoa vanhan joulun paikalla. Roomassa talvipäivän seisauksen aikaan Saturnalia -juhlan paikalle määriteltiin joulun ajankohta, joka oli meidän nykyinen loppiainen. Tätä ajanlaskua, juliaanista ajanlaskua, noudattavat monet ortodoksiset kirkot. Koska esim. Etiopiassa ortodoksinen kirkko edustaa vallitsevaa perinnettä, noudattavat siellä myös protestanttisetkin kirkot samaa yhtenäistä kalenteria.

Ortodoksisessa kirkossamme loppiainen, teofania, on Jeesuksen kasteen juhla ja kolmiyhteisen Jumalan ilmestymisen juhla. Isä Veikko Lisitsin kertoo loppiaissaarnassaan, mikä on ortodoksisen perinteen mukaan loppiaisen sanoma. Teofanian karjalankielinen nimitys on Vieristä, sanasta risti, koska silloin toimitetaan niin sanottu suuri vedenpyhitys upottamalla risti kolme kertaa veteen ja rukoilemalla, että Pyhä Henki pyhittäisi veden. Tämä vihkiminen tapahtuu yleensä joen tai järven rannalla, mikäli siihen on mahdollisuus. Vedenpyhitys on muistutus Jeesuksen kasteesta. Teofania on yksi ortodoksisen kirkon 12 suuresta juhlasta ja se on pääsiäisen ja joulun ohella vanhin kristillisistä juhlista.

Karjalan liiton mukaan luterilaisessa Karjalassa loppiainen ei ole saanut kovin suurta merkitystä. Ortodoksisessa Karjalassa suoritettiin tuolloin tärkeä uskonnollinen juhlameno, veden vihkiminen eli Jordanilla käynti; Vieristä. Jäähän hakattiin suuri avanto, jonka ympärille kokoontui papin kera koko kylän väki vettä vihkimään. Vieristä oli yleinen praasniekkapäivä. Silloin myös kuunneltiin ja havainnoitiin luontoa, erityisesti vesipaikkoja, ja otettiin niistä enteitä tulevaa vuotta ajatellen. Itse Vetehisenkin uskottiin nousevan avannolle; jos sitä puhutteli takaperin, se paljasti tulevan vuoden kohtalot.