678737.jpg678744.jpg
Kesällä 1969 sain olla Israelissa toukokuun puolesta välistä heinäkuun loppuun. Pienellä ryhmällä ajelimme Suomesta Euroopan halki Kreikkaan, josta automme nostettiin laivaan ja samalla autolla ajelimme katselemassa pari vuotta aiemmin olleen kuuden päivän sodan jälkiä ja vuosituhansia vanhoja rauniokumpuja. Opiskelimme arabiaa ja hepreaa sekä arkeologiaa. Asuimme Poria Elitessä Tiberian mäellä Galileassa ja välillä teltassa Jerusalemissa ja Siinaillakin.

Tuolla matkalla juhannus vietettiin Välimeren rannalla loputtomilta tuntuneiden hietikoiden keskellä. Juhannuskokoksi oli kasattu kaikkea mereltä ajelehtinutta kamaa ja rannoille jätettyä kaatopaikalle tarkoitettua tavaraa. Illalla seitsemän jälkeen alkoi tulla pimeä ja ennen ilta kahdeksaa oli täysi pimeys. Kokko sytytettiin ja se näytti komealta sysimustassa yössä. Kipinät sinkoilivat kohti taivasta ja tähtiä. Siinä ei laulettu herttaisesta juhannuksesta kirkkaine sinitaivaineen, vaan synnistä, armosta ja taivasikävästä. Olimme lähetettyinä lähetystyöhön Pyhälle maalle. Jaoimme hepreankielisiä Raamattuja ja arabiankielisiä Uusia testamentteja ilmaiseksi.

Sunnuntaina sain pitää elämäni ensimmäisen jumalanpalvelussaarnan kibbutsissa. Vieläkin muistan saarnani sisällön. Puhuin Mooseksen laissa ilmoitetuista sodasta kieltäytyvien miesten laillisista esteistä, kuten naimisiinmenosta, pellon ostosta ja härkien koettelemisesta. Samoja verukkeita ihmiset esittivät Kuninkaan Pojan häihin kutsuttaessa kuin sotaan kutsuttaessa. Siis etukäteen on mietitty vastaus valmiiksi, vaikkei tiedetä mitä kysytään. Nykymaailmassa sama ei annettuihin kysymyksiin vastaaminen jatkuu. Kysy mitä kysyt, mutta tämä on minun vastaukseni.

Kirvesvartta vuollut mies ajatteli mielessään, että kohta tuokin ohikulkija kysyy mitä sinä vuoleskelet. Ohikulkija sanoikin: "Hyvää päivää." ja Kirvesvartta vuollut vastasi: "Kirvesvartta."
"Hyvää päivää - Kirvesvartta" -sanonta jäi siitä elämään ja useita sukupolvia puhututtamaan.

Kaikesta huolimatta: Valoisaa juhannusta!