Kun maass' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä...

Joulun lähestyessä on ollut mielessä lähteä jonnekin kauas joulun hössötystä karkuun. Ikäihmiselle joulu on joulu vain lastenlasten kanssa. Omassa kodissa en ole muutamaan jouluun jaksanut välittää joulukuusesta ja joulukoristeista. Eivätkä joulun perinteiset ruoatkaan juuri mieltä kiehdo. Siispä kaukomatkailu olisi ratkaisu.

Toisin kuitenkin kävi. Kotikaupungista ei ollut sopivia paikkoja tarjolla. Siis lomakohteita suorilla lennoilla. Viiden tunnin automatka tai junamatka ei sovi meidän suunnitemiin eikä terveydelle. Suora  lento on ainut oikea vaihtoehto. Matkoja tutkaillessa kävi myöskin täysin selväksi, että joku toinen ajankohta on puolta halvempi kuin joulu-uudenvuodenjakso.

Yllättäin päätimmekin yhdistää kunto- ja lomaviikot ja matkata lähelle, mutta silti kauas. Vajaan viikon matkalla otettiin autoon tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa ja suunnattiin 'kaukomaille'  omankielisten pariin. Kielikylvyn sijaan voi ottaa muita kylpyjä minkä jaksaa ja käydä hiihtämässä, jos keli ja sää sallii. Valmiissa pöydässä voi käydä syömässä ja humisevassa hotellihuoneessa nukkua, josa vain saa unta. Vieras paikka on aina arvoituksellinen.

Taallä nyt olemme kuin pääskyt pitkän matkan päässä vaikkei olekaan vielä joulu.