Mitä sanaristikot antavat tai ottavat? Luulin joskus, että sanaristikoiden teko kehittää tai edes ylläpitää muistia. Kissanviikset! Sanaristikot suorastaan raivostuttavat - jos kohta ratkaistuina antavat mielihyvän tunteenkin.

Joulukuun SK:n kaksoisnumerossa ollutta kolmen tähden (***) ristikkoa tein (teimme) milloin missäkin välissä ja vuorotellen pois pyyhkien toistemme tekstiä. Kaulakkainkin istuimme jonkin tovin toistemme läheisyydessä aivojen kapasiteettia yhteen kartuttaen. Välillä se auttoikin. Kun ristikko on tehty, voimme antaa SK:n naapurille luettavaksi. Heiltä saamme Kotimaan vastavuoroisesti luettavaksemme. Naapurien kesken lehtiä vaihdellen säästetään tilausmaksuissa.

Mikäkö ristikossa riivasi? Ongelmallisiksi vihjeiksi koin: alus ellalla, vearhu, kuin, asumuksia, kioskilla ovissa ja poljettava, katsottavissa, punakukintoisia, munkilla, aikojen alussa, useita litroja, paino osanaan, siepparille tutuksi, palindromityttö, ilman johtoa, varsin, loi arvoituksia, vesissä, kirjamies, yms.

Ongelmat alkoivat ratketa kun kävi ilmi, että 'kuin' ei takoitakaan vertailua, vaan siinä on monta kuuta oleva saturnus. Samoin aikojen alussa ei ollut muinaisuudessa, vaan maanantiaamut. Alus ellalla oli amor.  Palindromityttö oli Hannah. Nyt ristikon ratkettua tuntuvat kaikki vihjeet jo lasten leikiltä, mutta monta viikkoa ne olivat käsittämättömiä arvoituksia. On minun ollut 'pakko' jättää ristikko joskus keskenkin, mutta yleensä jatkan sen ratkomista hamaan loppuun asti. Onko kyseessä pakkomielle? Ratkeamista voi pitää usein työvoittonakin, mutta harvemmin etsin ratkaistua ristikkoa myöhemmin tulevista lehdistä.

Nyt tuntuu suojakelissä mukavalta lähteä venytysjumppaan kuukauden taon jälkeen. Mielikin tuntuu valmiiksi venytetyltä ja vireältä.