Talaven tulloo ej voe estee mikkää. Ej ies ilemastommuutos. Vaekka napajiä sullaakkii kymmenessä vuuvessa, nii meijjän talavessa suahaa olla lummmuassa. Tiälä sattaa lume vaekka heenäkuussa josson sattaaksee. Jos ej sataeskaa, nii myö tehhää ite lumemme. Pannaa jiähyttäjät piäle ja aletaa lummeemaa jiähalliloehe ja suksputkii sisäle lunta tuutin tääveltä. Sielä käävvää kesät talavet hiihtämässä ja luistelemassa ja pulukkamäessä millo lystätää. Ulukoilemasta ejjoo haettoo jossejjoo hyötyväkkää.

Ennevvanhaa nostettii talavellaj jiätä järvilöestä ja jokiloesta kesäksj jokkaisela muatilala. Sillonku ejjollu jiähytyskonneita tarvittii jäetä kesälä pitämää maejjot ja voet kylöminä. Jiät sahattii justeersahoela tae jiäsahoela palasiksj ja kuletettii hevosrekkiin kyyvvissä navettoen tuakse sahajaahokasoloehen alle. Siellä jiät ej sulaneet vaekka oes olluna minkälaeset hellekesät tahasa. Minnäe saen olla mukana ylj viis-kuuskymmentä vuotta sitte jiäsouvvissa monena talavena. Kylömintä hommoo olj istuva hevosreessä jiäkuutijoehe piälä puoljtuntijakkii jarveltä kottii ajjaessa. Olha siinä persuuksii alla heenäsäkki ja hevosloemi, mutta silti pit vähävvälliisä nousta juoksemaan reen rinnale ku aloko sukukalleuvvet kalisemmaa.

Kylömimpinä talaviloena tuvanseinustoeta pit ruveta lummeemaa, ku pakkane alako tulla sisäle nurkista. Talon seinustoelle mätettii yltympäriisä metri lunta ja jo alako lämmin pysyvä talossa ja pakkane pihala. Se olj tavallisin tapa eristöö tuvat kylömältä. Ikkunat jiäty joskus umpee, mutta se ej haetanna lämminhenkistä seuranpittoo sisälä.

Noesta pulavuosiin ja sovan jälekeisten aekoen muijstelemisista pitäsj huastoo ja kirjottoo enemmäännii, jotta nää nykkyijsen metija-ajan muoskat saesj syvvyyttä elämän käsittämiseesä ja vanahoin immesten lapsuuvenajan kokemuksiin ymmärtämissii. Nyt tarvitaa ukkoja ja mummoja lummeemaa pulokkamäkijä ja kassoomaan lumija lummtunnelloehe ruaka-aeneiks. Samala siinä suap kertoo noista vanahoesta ajoesta mielimmiärin.

Luoja lummee luontosa ja meijän parkkipaekat ja kotkäätävät liijannii ussein. Tuas piti tännäe auamuna luuvva lumija poesj pihasta ja poluilta ja kaeken kukkuraks etteisen katoltakkii. Aluks yritin ottoo vanahan pyykkinarukonstin käättöön, mutta en suana ku osan lumista lähtemää liukuun. Olj pakko hakkee tikkaat ja nousta ite katole. Onneks olj lummiin liukueste räästäällä suappaan tukena, nii pysty paremmin seisomaa ja lapijoemaankii. Lumet tulj alas ja muassa olj uus revohka, ku piti suaha kulokuväälät vappaeksj.

Lumenluontivälineeks kelepasj lummkola. Tunnissa tulj piha puhtaaksj ja paejat märiksj. Onneks vaemon sulone kuhtuiän ikkunan ravosta keskeetti lummsouvvin ja piäsin syömää.

Luojalle pitänee lähettee vielä pyyntö: 'Elä ennee lummee tätä meijän talon ympäristöö. Vuan suat tuota nuapurille vielä vähä rätkästä luntakii.'