Ruotsin, Suomen ja Venäjän keskinäisen sodan ja rajojen siirron 200-vuotismerkkivuoden merkeissä sopinee pohtia Viipurin asemaa suomalaisena kaupunkina.

Viipurin historia alkaa Viipurin linnan perustamisesta vuonna 1293. Ristiretkeläiset, muinaiset lähetyssaarnaajat, pitivät linnaa kortteerinaan.  1323 Pähkinäsaaren rauhassa Viipurista tuli osa Ruotsia ihan virallisesti. 1721 Venäjän keisarikunta sai Ruotsilta Viipurin omakseen. 1812 Viipuri liitettiin Suomen suurruhtinaskuntaan, joka kuitenkin oli osa Venäjää. Suomen saatua itsenäisyyden 1917 Viipuri oli aluksi punaisten kaupunki, kunnes 29.4.1918 valkoiset valloittivat Viipurin. Talvisodassa 1939 Neuvostoliitto ei saanut valloitettua Viipuria, mutta se jouduttiin luovuttamaan sille rauhansopimuksessa. Suomi otti Viipurin takaisin jatkosodassa 1941 ja kunnosti asuttavaksi. Hävittyään jatkosodan Suomi joutui luopumaan Moskovan välirauhassa 20.6.1944 kokonaan Viipurista, joka on edelleen Venäjän valtion alueella oleva eri puolilta Venäjää tulleiden asuttama kaupunki.

Jos ajattelemme Viipuria puhutun kielen kannalta, niin voidaan sanoa Viipurin olleen suurimman osan historiastaan suomea puhuvien kaupunki. Viipurissa suomi on ollut kuitenkin hallintokielenä vain muutamia vuosia. Tuona Suomen aikana Viipuri ehti olla Suomen toiseksi suurin kaupunki. Viipuri on Turun ohella ollut hansakauppiaiden kauppapaikkana ja Viipurissa on ilmestynyt myös pari saksan kielistä lehteä. Viipurissa ilmestyi myös seitsemän suomen ja seitsemän ruotsinkielistä lehteä. Saksalaisten vaikutus Viipurin tellisuuden luojana on ollut hyvin merkittävä.

Suomalaisten nostalginen Viipuri on Viipurista kertovien laulujen ja Alvar Aallon arkkitehtuurin ihannoinnin aikaansaamaa. Suomalaisten mielissä oleva vanha Viipuri on kuitenkin hyvin nuori, kun ajatellaan Viipurin koko 700 vuotista historiaa.

Uskontojen kannalta ajateltuna Viipuri on ollut Ortodoksisen kirkon ja Katolisen kirkon (ja myöhemmin Luterilaisen kirkon) rajakaupunki. Viipurin kautta on Suomeen tullut  herrnhutilainen herätys. Tänäänkin vielä julkaistaan tuon liikkeen kirjaa Päivän Tunnussana.