77835.jpg
Yleisen tervehdyksen tai pikemminkin hyvästien sanonnalla on kauaskantoinen tähtäyspiste: Taivas. Yleensä näkemiin-toivotus on uuden näkemisen toivossa lausuttu toisin kuin "hyvästi". Uskon näkökulmasta katsottuna näkemiin voidaan sanoa kuolevalle ja kuolleelle. Raamatun opetus on toivo-keskeistä opetusta. Kerran saamme tavata vanhat tuttumme taivaassa. Ne joita emme tapaa siellä eivät muistu mieliimme ja emme niin ollen voi heitä kaivata tai surrakaan.


Usein näkeemiin-toivotuksien yhteydessä itketään ja surraan välimatkaa, joka erottaa meidät toisistamme. Uuudelleen tavattaessa taas itketään ilosta ja jälleennäkemisen vuoksi. Ne joille on jätetty hyvästit, eivät useinkaan aiheuta raivoa tai kiukkua kummallisempia tunteita. Sääliä ja masennusta kylläkin jossakin määrin joskus. Ainahan ihminen voi muuttua ja me itsekin niin että voimme tulla toisiin aatoksiin hyvästelemiemme kohdalla. Heistä voi tulla jopa kaivattuja ja rakkaitakin. Ihmeitä voi tapahtua.

Läheisen omaisen ja rakkaan työtoverin jäähyväiset ovat aina liikuttavat ja haikeat. Eläkkeelle jäämiset ja työpaikan vaihdot voivat katkaista ystävysten tapaamiset kokonaan. Niin käy kuolleen ystävänkin kohdalla. Emme tiedä milloin itse kuolemme ja millaisissa oloissa saamme tavata ajan rajan tuolla puolen. Kuolema on meille kuitenkin vain silmänräpäys ajan jatkumossa ja kuoleman uni ei oikeastaan olekaan ajalla mitattavissa. Vain eläviä koskee ajan määrite ei kuolleita.

Kun seuraavan kerran eroamme toisistamme muistakaamme näkemiin-toivotuksemme ikuinen ulottuvuus!