Kouluaikaan opettajallani oli tapana sanoa opettamansa asian kuulustelun jälkeen meille muistamattomille: "Taas kaikki meni kuin vesi hanhen selästä." Mietin tuolloin milainen on hanhi? Millainen on hanhen sulkapeite? Miksi hanhen selän yleensäkään pitäisi kuljettaa vettä? Toisaalta muistelin Peukaloisen retkiä hanhensa selässä. Kuinka Ahku Kebnekaiselainen, naarashanhi, johti lajitovereidensa matkaa halki Ruotsin, oli ajattelemisen arvoista. Opettajan välimerkki- ja kielioppisäännöt olivat sitä vettä, joka ei pysynyt hanhen selässä, vaikka peukaloinen pysyi.

Toinen mieltäni omille teilleen vienyt kielikuva lapsuudestani oli "rasvattu salama". Mitä erikoista olisi rasvalla annettavana salaman liikkeelle? Mitä rasvaa se olisi. Sitäkö jota pannaan pannulle paistamisen ajaksi vai sitä millä polkupyörän ketjut eivät enää kitise. Mistä päin salamaan kaadetaan rasvaa. Onko pilvessä rasvavarasto? Kenties salama sujahtaa rasvan läpi ja saa siitä lisänopeutta liikkeisiinsä. Nyt kun kesän ensimmäistä ukkosilmaa odotellaan tännekin, niin täytynee tarkkailla onko salama edelleen rasvattu vai kuiva. Huomaisiko sen jälkeen päin ukkosen äänen sävystä?