Kaksikymmentä vuotta säästämäni henkilökohtaiset tavarat ja koulumuistot hävisivät vanhempieni muutaessa maaseudulla olleesta syntymäkodistani pois kaupunkiin. Itse olin muuton aikana Israelissa. Sieltä kotiin tullessani etsin kartan avulla kotiani, siis asuntoa, missä vanhempani ja nuorimmat sisareni asuivat. Se ei ollut minulle koti. Yövyin siellä joskus, mutten kotiutunut.

Oman perheen perustamisen myötä aloin uudelleen kerätä uusia tavaramuistoja elämästäni. Nyt nuo muistot ovat tallennettuina ison talon suojissa ja varastoissa. Osa on kaupunkiasuntomme kaapeissa ja varastokopissa. Muistoihin voin lukea ostamamme huonekalut ja matot sekä puhkikuluneet liinavaatteet. Mitään en henno heittää pois. Voisinko säilyttää mielessäni muistot ilman tavaroita? Valokuvien ja diojen kautta muistelen monia unohtuneita asioita. Valokuvatkin ja diat menettävät värinsä. Muistonikin haalistuvat.

Muistan asioita eri tavoin kuin puolisoni. En tahallani sitä tee, mutta muistini muistaa milloin mitäkin ja loput keksin omasta päästäni. Pitäisiköhän käydä kyselemässä kouluaikaisia tekemisiäni niitä kokeneilta ja nähneiltä? Olisivatko ne mukavampia kuin minun muistamani (tai keksimäni)? Olisivatko ne korvaamassa nykyiset muistot uusilla. Kannattaisiko niitä varastoida? Tilaa ne eivät ainakaan veisi.