130477.jpg
Monia asioita tunnetaan. Ihmisiäkin tunnetaan. Joku tunnetaan nimeltä, joku näöltä, joku äänestä, joku käsialasta, joku tuoksusta tai hajusta, joku käsillä kosketellen, joku suulla maistaen. Tunnetaan, mutta ei silti tunneta. Näöltä tuttua saatetaan tervehtiä. Hän ei ehkä vastaa, kun ei tunne tervehtijää. Äänestään tutut saavat joko radion suuremmalle tai kiinni. Nykyisin etanapostia saadaan harvoin ja käsin kirjoitettua vielä harvemmin. Ilo tai viha iskeytyy tajuntaan jo kirjekuoressa nähdyn tekstin laukaisemana. Yleisillä kulkuneuvoilla samoja reittejä liikkuva tietää silmiään avaamatta hajusta, milloin kukakin "tuttu" tulee kyytiin tai kulkee ohi. Työpaikoillakin tuoksu paljastaa läsnäolon. Näkövammaiset tulevat lähelle ja näkevät sinut käsillään, sallitko tulla nähdyksi. Joku tutustuu sinuun maistellen sinua. Et anna jokaiselle tätä mahdollisuutta.

Raamatun kielessä tuntea (hepreaksi jaadaa) merkitsi toisen ihmisen syvintä tuntemista, josta syntyi jälkeläinen. Jumalan tunteminen perustuu uskoon. Usko syntyy Jumalaan yhtymisestä. Useimmiten kuulon kautta. En voi sanoa tuntevani Jumalaa niin kuin tulisi, mutta minulle riittää, että Jumala tuntee minut. Kuuloni on heikentynyt ja sosiaalinen kuuloni lähes olematon. Välillä kuulen mitä haluan kuulla. Hajuaistini on ollut poissa jo parikymmentä vuotta. Olen siitä välillä onnellinen välillä kaipaan tuoksuja. Saan tuoksuja mielikuvien kautta milloin haluan niitä muistella. Tunneaistini toimii miten sattuu. Yleensä se ei toimi ollenkaan. Tuntoaistini on melko hyvässä kunnossa. Käsilläni tunnen pimeässä ihon pehmeyden, kylmyyden, lämmön ja hyväillen tunnen vielä enemmän.

Mistä tunnet sä ystävän? Onko oikea sulle hän? Lauluntekijän kysymykset olkoot minunkin kysymyksiäni. Minulle ystävä on hän, joka jää vierelle muiden poistuessa. Osaisinpa minäkin olla ystävä sinulle, viimeinen vierelläsi.