Mikä on minun kotini? Onko kotini lapsuuden asuntoni, jossa elin 20 vuotta? Vai onko kotini asunto, jossa olen elänyt viimeiset 28 vuotta? Noiden asuntojen väliin on mahtunut armeijan asumismuodot, opiskelija-asuminen kimppakämpässä ja sisäoppilaitoksen asuntolassa sekä kotimaassa että ulkomailla. Lisäksi takana on avioliiton aikaisia asuntoja yhdeksässä eri kodissa. Miksikö mietin tällaista itsestäänselvyyttä? No siksi, kun emme saa aikaan tästä asunnosta pois muuttamista ja uuden hankintaa. Tämähän on meidän kotimme! Miten me voimme tästä luopua? Täällä ovat kaikki tavarat oikeilla paikoillaan ja tietty järjestys on muotoutunut kaikkeen tekemiseen tämän asunnon sallimissa puitteissa.

Eräässä kirjassa kerrottiin vanhuuteen liittyvinä ominaisuuksina mm. sitä, että oma tyyny pitää olla mukana, jos aikoo nukkua muualla kuin kotonaan. Minä ottaisin vielä sängynkin mukaani vieraaseen yöpaikkaan mennessäni. Tämän asunnon ainoa huono puoli mielestäni on portaat ja kahdessa kerroksessa asuminen. Jos aiomme tässä asua lopun elämämme, meidän on tehtävä täysremontti. Sen ajaksi pitäisi muuttaa tavaroiden kanssa muualle ja remontin jälkeen takaisin. Siispä etsitään edelleen yhteen kerrokseen sijoittuvaa asuntoa, josta tulisi meille  oma koti loppuelämäksi.