1294322424_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1294322516_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Loppiaisena näytti ikkunastani tältä. Ikkunalla oli lunta ja samoin maassa sekä rantakoivuissa.

Loppiaista vietin lapsuudessani katsomalla maakuntaviestejä paikan päällä ja kuuntelemalla niitä radiosta. Suur-Savon viestit hiihdettiin perinteisesti aluksi hiekattomilla maanteillä ja sittemmin laduilla eri pitäjien järjestäminä. Ongelmana oli parhaan joukkueen saaminen ladulle. Esteenä oli SVUL:n ja TUL:n seurojen aate-erot. Aina eivät eri seurojen hiihtäjät mahtuneet samaan joukkueeseen. Mentiin kisoihin kahdella keskinkertaisella joukkueella aatteen vuoksi, vaikka jalkeille olisi saatu aatteton hyväkin porukka samaan joukkueeseen.

Loppiaiseen liittyy myös ensimmäinen autolla ajamani kolari. Loppiaisaattona sain luvan käydä ajamassa meidän Mossella lämmittelyajon, jotta auto lähtisi aamulla käyntiin. Lämmittelyreissulla sain Mossen pyörähtämään katon kautta takaisin pyörilleen ja korjattavaksi tuli kuljettajan puoleinen etuovi ja katto. Itse säästyin vahingotta.

Työelämän aikaan loppiaiset olen ollut seurakunnissa puhumassa lähetyksen puolesta ja aika usein Kainuussa tietyssä seurakunnassa melkein joka toinen vuosi. Kertomus Itämaan viisaista miehistä on tullut kerrottua useaan otteeseen ja joka kerta se on saanyt jostain kautta uutta lisäväriä. Jos ei kaikki kerrottu ole ollut aina faktaa, niin ainakin fiktion tapaista tai kaunista satua omasta päästä.

Tämä loppiainen meni sukulaisten vierailun merkeissä ja lastenlasten kauppaleikeissä.