Helinä, kilinä, rouske ja suhina
mikä vallaton elämän kuhina
rannasta laiturin takaa kuuluu
mikä pyrstö siellä vielä heiluu
Sorsapari rannassa toisiaan sukii
uutta pesäänsä varmaan ne tutkii
Jäät työntyvät järveltä hiekalle
jää sorsien pesäntekele alle
Pian vesi on vapaa lintujen uida
sinne ihminen siirtää omia luita
Kolotus katoaa virkeys palaa
kohta emäntä ukkoaan halaa
Jäät lähtivät järvestä, jopa mielestä
suli talvinen kankeus ihmiskielestä
Rakkauden sanoja suussa sulaa
eikä niiden määrästä ole pulaa
On anteeksiantamus pesä uusi
siinä voivat vertyä vanhat luusi
Silmät loistavat sulassa veessä
on jälleen kevät - ja kesä eessä.
Kommentit