Huhtikuun 28. päivän aamuna takapihalla on vielä katolta pudonnutta lunta tukkimassa pääsyä verannalta  rantapolulle. Muutama lapiollinen polun kohdalta pois ja tie on auki. Nyt olisi mahdollista käydä järvessä huljauttamassa itsensä. Jäät ovat hävinneet laiturin päästä ja avovesi odottaa. Kesäisiä rantakenkiä ei löydy mistään, mutta kumisaappaat ovat kätevät tähänkin käyttöön. Uikkarit ja pyyhelina sekä aamutakki vielä ylle ja ei kun menoksi.

Peilityyni hyinen raskas vesi odottaa syleilyynsä valkoista kalvakkaa miestä. Ensimmäinen yritys onnistuu kaulaa myöten ja nopea pinkaisu laiturille. Pyyheliinalla iho kuivaksi ja silmäily ympärille: Näkikö kukaan? Talviturkki jäi vielä päälle ja ei kun takaisin. Nenästä kiinni ja ihan uppeluksiin veden alle koko mies. Nyt se on tehty. Sinne jäi talviturkki. Koko iholla on pistelevän lämmin tunne ja aurinkokin paistaa. Ilman lämpö on jo noin viisi astetta. Auringonpaiste tekee siitä lämpimämmän tuntuisen.

Tulisikohan tästä joka aamuinen tapa. Hyvä yllyttäjä on ihan omasta takaa. Yhdessä me sen teemme taas.