On käynyt ilmi, että puolisoni puolelta löytyy iso joukko Hakasia. En ole aikaisemmin heidän nimeään yhdistänyt hakasiin ennen kuin nyt. Miksi hakaset ovat alkaneet kiinnostaa minua näin marraskuussa?  Talvitakeissa tietysti on hakasia, mutta siinä ei piile tämän jutun ydin. Hakaset ovat kiinnittyneet minuun kolmeksi viikoksi eikä niistä pääse aiemmin eroon. Tarkemmin kerrottuna hakasten suora 20 cm rivistö komeilee polvessani kuin vetoketjuna.

Kaikki alkoi siitä kun remonttimme jatkuessa pitää valita myös valoja erinäisiin paikkoihin. Jotta kumpikaan ei yksin tekisi päätöksiä, pitää molempien tutustua vaihtoehtoihin. Sähkömiehellä oli vaihtoehtoja oikein lautaan kiinnitettynä. Tuo lauta piti vain viedä etupihalle koko talo kiertäen, sillä suora yhteys alakerrasta yläkertaan on vielä tukossa. Iltapimeässä laudan kanssa sipsuttelin talon ympäri. Valoja syttyi pihoihin sitä mukaa kun matka eteni. Esteitä oli vain yksi, mutta sekin oli liikaa.

Käytävän päähän oli vedetty betoniporsas estämään lasten pyöräkilpailuja taloyhtiön pihateillä. Näin esteen vaaleana hahmona ja astuin sen yli oikealla jalalla loikaten. Se onnistuikin, mutta vasen jalkaterä sujahti betoniporsaan nostokoukkuun ja matka tyssäsi siihen.  Kädessä oleva lauta lamppurivistöineen suojeli pääni osumasta kiviaitaan, mutta kiinni jäänyt jalka oli koukussa ja koukkupolvi iskeytyi pihakiveykseen.

Tunsi heti, että nyt sattui pahasti. Polvilumpio heilui edestakaisin, mutta jalalla ei voinut ottaa askeltakaan. Paikalle osui naapurin hentoinen rouva, joka uhrautui kainalosauvaksi, jotta pääsin lähimpään asuttuun naapuriin. Siellä oli myös valosta päätöksen tekevä toinen osapuoli. Valkoinen lamppu valittiin ja lauta palautettiin sähkömiehelle. Minä en sitä palauttanut. Minua vietiin jo vartin päästä ambulanssilla hoitoa saamaan.

Olo oli lähes kivuton, eikä vertakaan vuotanut mistään. Söin matkaevääksi saamani banaanin ja juttelin mukavia lääkintämiesten kanssa. Jalka oli tukevassa kaukalossa lastoitettuna ja polvi mahtavasti turvoksissa. Perillä röntgenkuva paljasti polvilumpion rikkoutuneen kolmeksi kappaleeksi. Banaanin syöminen siirsi leikkauksen seuraavaan aamuun. Selkäydinpunktiolla jalka tehtiin tunnottomaksi ja leikkauksessa pantiin polvilumpio taas kasaan ruuveja ja rautalankaa apuna käyttäen. Lopputuloksen sain nähdä monitorista.

Kolmen päivän kipujen lievityshoidon jälkeen sai suihkussa nähdä minuun kiinnitetyt hakaset, joille voisin antaa kullekin oman nimensä. Aloittaisinko vaikkapa Jussista… Jätetään loput nimet salaisuuksiksi.

Polvea pitää pitää nyt 3 viikkoa suorana. Sen homman tekee puolestani saranaortoosi. Se on näppärä laite. Turvotuksen laskiessa remmejä kiristetään sopivasti. Sen voi ottaa myös kokonaan pois ja käydä suihkussa ja panna sitten takaisin. Hakasilla ommeltua haavaa suojataan 10 x 25 cm läpinäkyvällä haavasidoksella. Kyllä hakasilla on nyt hyvät oltavat tärkeässä tehtävässään.

Remontin vuoksi meillä ei kotona ole suihkua eikä vessaa, jonne suoralla jalalla sopisi istumaan. Muutoinkin sänkyyn meno ja poistuminen ovat aivan mahdottoman ruljanssin takana. Minulle piti löytyä asunto suoran jalan ajaksi. Sairaalan sosiaalihoitaja pani tuulemaan ja parissa tunnissa löytyi kaupungilta asunto, jonne voin mennä kolmeksi viikoksi. Palvelutalon vuokrahuoneistossa kohtalaista korvausta vastaan saan asua nyt hakasteni kanssa ja käydä ruokalassa syömässä tai tehdä itse ateriani omassa keittiössä.

Täällä saan levätä ja elää kuin Herran kukkarossa. Remontin ääniä ei kuulu mistään. Hakasten kanssa voisi luulla olevansa vaikka naimisissa. Kyynärsauvojen kanssa matka taittuu – vaikka hitaasti. Sehän se oli tarkoitus jo valojen näyttömatkallakin: hitaasti kulkeminen.