Seurakuntatyössä on hyvinkin tavallista, että työn innostavana pitämiseksi keksitään monenlaisia konsteja. Yritetään saada ihmisiä tulemaan kirkkoon ja eri tilaisuuksiin showmailman käyttämien houkutusten kautta. Joku on joskus sanonut, että kun henki loppuu, niin konstit alkavat. Jumalan sanan opettamisen tapoja voi olla monia peinteisestä luennoimisesta vuorovaikutteisiin draamoihin asti. Kun päämäärä pysyy selkeänä voidaan "konsteja" käyttää lähes rajattomasti.

Tästä on täällä Savossa "hyvänä" esimerkkinä Lapinlahden vs. kirkkoherra Suokonautio. Hänen draamasaarnansa ihastuttavat ja vihastuttavat. Tosin oikean kirveen sijasta olisi puinen "teatterikirves" ajanut saman asian. Viljavakasta jyvien heitteleminen kirkossa kuvasi kylväjävertauksen todellista tilannetta mitä parhaiten.

Pyhän Hengen työ ja tehtävä on kirkastaa Kristusta syntiselle ihmiselle hänen vapahtajanaan. Ihmisvoimin ei tätä ihmettä saada aikaan. Tarvitaan Jumalan oma työ ja oma sana. Filosofoimalla ei syntinen herää näkemään syntejään eikä uskomaan niitä anteeksi. Filosofoijan tarkoituskaan ei ole ihmisen ja Jumalan keskinäisten suhteiden hoito, vaan ihmisten keskinäisten kohtaamisten edesauttaminen. Yliluonnolliseksi syntien anteeksiantamisen uskomisen tekee Jumalan ihme, ei ihmisen usko.

Näin tavallisen ihmisen elämässäkin voi henki loppua. Siihen on olemassa apuneuvoja, "konsteja", astmalääkkeitä ja inhalaattoreita. Hengityslaite viimeisimpänä apuneuvona. Kun sitten millään ei saada enää henkeä kulkemaan, niin kuolema korjaa satoa.