611885.jpg619286.jpg
Milloin tämä kesä tuli? Yhden päivän poissaolo kotoa avasi silmäni näkemään pihakukkien valtavan nopean kasvamisen. Joka päivä ikkunasta samojen kukkien katselemiseen on niin tottunut, ettei kasvua juuri huomaa. Poissaolon lisäksi sadekin teki tehtävänsä ja takapihan esikot ovat venähtäneet pituutta ja useita värilajitelmia on ilmestynyt esiin.

Vierailujen yhteydessä sukulaisissa tai muiden tuttujen luona lasten kasvuun kiinnitetään ensiksi huomiota. Usein sanotaan: "Oletpas sinä kasvanut. Sinustahan on tullut iso tyttö." Tai vastaavaa. Lapset eivät juuri koskaan ole ilahtuneet noista kommenteista. Aikuisten kohdalla reaktiot olisivat aika metkoja, jos sanoisimme: "Oletpas sinä lihonut viime näkemästä." Nuorena säilymisen toteamisella saatamme ilahduttaa joitakin. Uudesta kampauksesta kannattaa aina naisille mainita. Miesten itsetunnon kohotukseen ei paljoa tarvita, kunhan huomaamme mitä hän on saattanut korjailla tai hankkia uutta sitten viime näkemisen.

Keväinen kasvien kasvunopeus loppuu nopeasti. Hetken kukoistus ja kohta on edessä kuihtuminen ja lakastuminen ja kuolema. Meillä ihmisillä vuodenaikojen merkitys kasvuumme on aika pieni. Mielialaamme ne kuitenkin vaikuttavat. Usein puhutaan kevätväsymyksestä ja odotetaan kesä/vuosilomaa. Joillekin syysmasennus on kaikkein tutuin vuodenaikaan sidottu mielialan tila. Kesästressi iskee joihinkin, kun kesään on ladattu liiaksi odotuksia ja savuttamattomia haaveita. Kesän tunnit ovat kuitenkin yhtä pitkiä tai lyhyitä kuin talvenkin. Kesällä ne ovat valoisampia ja luulemme niitä olevan enemmän. Luonnon kasvuun auringonvalolla on suuri merkitys. Kenties meidän ihmisten kasvuunkin tarvitaan valoa, armon aurinkon muodossa.