Rantakoivulleni
Rantakoivu, ritvakoivu,
tuuletarten tuutima
vienon illan vilvehessä,
voi, kuin sua lemmin ma!
Sinä mulle riemujani
kesäilloin soittelit -
sinä mulle murheitani
syksy-öinä säistelit!
Rantakoivu, lemmenkoivu,
Suomen surumielen puu
riemun ritva, kaihon katve,
kauniimpi kuin kaikki muu...
Muu se täällä maailmassa
murtuu, jäähtyy, unhoittuu -
eipä murru muistoistani
kotirannan koivupuu!
Ilmari Kianto 1898
Kommentit