Rantakoivulleni

Rantakoivu, ritvakoivu,
tuuletarten tuutima
vienon illan vilvehessä, 
voi, kuin sua lemmin ma!

Sinä mulle riemujani
kesäilloin soittelit -
sinä mulle murheitani
syksy-öinä säistelit!

Rantakoivu, lemmenkoivu,
Suomen surumielen puu
riemun ritva, kaihon katve,
kauniimpi kuin kaikki muu...

Muu se täällä maailmassa
murtuu, jäähtyy, unhoittuu -
eipä murru muistoistani
kotirannan koivupuu!

Ilmari Kianto 1898