keskiviikko, 14. syyskuu 2005
Syksyn merkit ovat ilmassa, kun koivujen lehdet leijailevat maahan ja
nipottaja aloittaa kouluvierailujen sarjan. Opettajainhuoneen ilmapiiri
on sivusta seuraajalle mielenkiintoinen. Vieras tulee ovesta sisään ja
tervehtii lähinnä olevaa. Lyhyt silmäys puolin ja toisin ja pian alkaa
tulla muitakin työpaikalleen. Toiset kulkevat ohi katsomatta, toiset
katsovat, nyökkäävät, hymyilevät ja menevät omiin koloihinsa. Joku
tulee yllättäen kohti ja tervehtii kädestä ja jää juttelemaan. Hän
ottaa selville, kuka vieras on miehiään ja millä asioilla hän
liikkuu.Yllättäen tulee tuttu henkilö, joka iloisesti kovalla äänella
ilmaisee jälleen näkemisen ilon. Se saa muutaman lähietäisyydellä
olevan lähestymään ja kättelemään. Katsekontakteja vaihdetaan ja
toivotetaan taas tervetulleeksi.
Vieraan työlista vain on kateissa. Joitakin myöhemmin tulleita infoja
on läntätty sen päälle. Ensimmäisten tuntiensa luovuttaja ja luokkatila
on tiedossa ja eikun menoksi. Alkukankeuden jälkeen juttua tulee taas
kuten viime keväänäkin. Hiiren hiljaa kuunnellaan Aatamin ja Eevan
seikkailua täällä vaikeassa ja pahassa maailmassa. Onnellinen loppu on
kuitenkin tiedossa ja iloinen puheensorina lopputunnilla, kun radioiden
toimintoja opetellaan ja mielipiteitä vaihdellaan.
Välitunnilla on jälleen tuttu rituaali edessä: kahvin juonti. Mistä
vieraskuppi? Onko kahvi tunnin vanhaa vai juuri keitettyä? Eikö sokeria
tai maitoa? Ei. Ei niitä olisikaan ollut. Olitko täällä kaksi vuotta
siten? Olin. Silloin odotin vauvaa ja sain sinulta onnen toivotukset.
Nyt meillä on puolentoista vuoden vanha vauva. - Onnea ja siunausta!
Kasvukäyröillä ollaan ja vähän yläpuolella....
Kommentit