10022.jpg 
Syksyn merkit ovat ilmassa, kun koivujen lehdet leijailevat maahan ja nipottaja aloittaa kouluvierailujen sarjan. Opettajainhuoneen ilmapiiri on sivusta seuraajalle mielenkiintoinen. Vieras tulee ovesta sisään ja tervehtii lähinnä olevaa. Lyhyt silmäys puolin ja toisin ja pian alkaa tulla muitakin työpaikalleen. Toiset kulkevat ohi katsomatta, toiset katsovat, nyökkäävät, hymyilevät ja menevät omiin koloihinsa. Joku tulee yllättäen kohti ja tervehtii kädestä ja jää juttelemaan. Hän ottaa selville, kuka vieras on miehiään ja millä asioilla hän liikkuu.Yllättäen tulee tuttu henkilö, joka iloisesti kovalla äänella ilmaisee jälleen näkemisen ilon. Se saa muutaman lähietäisyydellä olevan lähestymään ja kättelemään. Katsekontakteja vaihdetaan ja toivotetaan taas tervetulleeksi.
Vieraan työlista vain on kateissa. Joitakin myöhemmin tulleita infoja on läntätty sen päälle. Ensimmäisten tuntiensa luovuttaja ja luokkatila on tiedossa ja eikun menoksi. Alkukankeuden jälkeen juttua tulee taas kuten viime keväänäkin. Hiiren hiljaa kuunnellaan Aatamin ja Eevan seikkailua täällä vaikeassa ja pahassa maailmassa. Onnellinen loppu on kuitenkin tiedossa ja iloinen puheensorina lopputunnilla, kun radioiden toimintoja opetellaan ja mielipiteitä vaihdellaan.
Välitunnilla on jälleen tuttu rituaali edessä: kahvin juonti. Mistä vieraskuppi? Onko kahvi tunnin vanhaa vai juuri keitettyä? Eikö sokeria tai maitoa? Ei. Ei niitä olisikaan ollut. Olitko täällä kaksi vuotta siten? Olin. Silloin odotin vauvaa ja sain sinulta onnen toivotukset. Nyt meillä on puolentoista vuoden vanha vauva. - Onnea ja siunausta! Kasvukäyröillä ollaan ja vähän yläpuolella....