Jostain käsitämättömästä syystä yritin nostaa tietsikkani kantta auki yhdellä kädellä. Seurauksena joko siitä - tai sitten jostain muusta - näytön oikeaan reunaan ilmestyi 5 sentin levyinen värijuova. Vika korjaantui, kun purtistin peukalo-etusormiotteella näytön yläreunasta viirujen kohdalta. Vähitellen viirut lisääntyivät ja puristusotteen piti olla jatkuva. Siinä pyykkipojat tulivat avuksi. Pari, kolme pyykkipoikaa vierekkäin puristamassa näyttöön selvää näkymää oli huvittava näky. Lopulta tuokaan ei auttanut, vaan kone piti viedä "tohtorille" hoitoon.

Tällaiset yllättävät muutokset tavallisen rutiinielämän keskellä panevat elämän aivan sekaisin. Tulee hiki ja sanoja ei löydy, humisee korvissa ja tekisi mieli hävitä olemattomiin joksikin aikaa. Tämä on ilmeisesti  paniikkihäiriö, josta olen kuullut kerrottavan. Muutokset stressaavat minua tavttomasti. Jos elämä voisi soljua vuolaasti eteenpäin, kuin joki, ei kai noita muutosstressioireitakaan olisi.

Läheisen ihmisen sairauteen liittyvät päivittäiset muutokset ja niiden tuomat paineet eivät tunnu stressaavan niin kuin koneen näyttöhäiriö. Ihmistä ei voi puristelemalla pitää kunnossa eikä pyykkipojilla korjata, mutta myötätunto ja eläytyminen voisivat auttaa - luulen niin.