torstai, 12. lokakuu 2006
Näyttö kuivumaan
Tällaiset yllättävät muutokset tavallisen rutiinielämän keskellä panevat elämän aivan sekaisin. Tulee hiki ja sanoja ei löydy, humisee korvissa ja tekisi mieli hävitä olemattomiin joksikin aikaa. Tämä on ilmeisesti paniikkihäiriö, josta olen kuullut kerrottavan. Muutokset stressaavat minua tavttomasti. Jos elämä voisi soljua vuolaasti eteenpäin, kuin joki, ei kai noita muutosstressioireitakaan olisi.
Läheisen ihmisen sairauteen liittyvät päivittäiset muutokset ja niiden tuomat paineet eivät tunnu stressaavan niin kuin koneen näyttöhäiriö. Ihmistä ei voi puristelemalla pitää kunnossa eikä pyykkipojilla korjata, mutta myötätunto ja eläytyminen voisivat auttaa - luulen niin.
Kommentit