Todistettavasti ovat rotat siirtyneet sivistyksen pariin. Missä on lämmintä ja ruokaa, siellä on rottia.
Eräässä sadussa ne täyttivät kaupungin. Pillipiiparin perässä ne kulkivat kiltisti. Kaikki kaipaavat makoisille ruokamaille. Usein ajatellaan kirkon olevan kuin laiva, josta rotat lähtevät huomatessaan laivan uppoavan.  Näitä kirkon jättäviä viisaita rottia on enenevässä määrin. Rottakin huomaa ravinnon puutteen. Mistä löytyisi sellainen pillin soittaja, jonka perässä kirkonrotat palaisivat kirkkoon? Jos kirkossa olisi edes ruoantähteitä antaa rotille, niin ne pysyisivät kirkon nurkissa. Kunnollisen ruoan äärellä pysysyisivät kaikki.
Mitä ruokaa kirkon tulisi tarjota? Perusruokaa. Raamatun sanan totuutta, läsnäolevaa ja toimivaa rakkautta, anteeksiantamusta ja armoa. Armahdus voidaan tosin antaa vasta tuomitulle. Ruoka kelpaa nälkäiselle. Rakkautta vailla olevalle kelpaa syli.
Meidän palkattujen sanan jakajien tulisi antaa esimerkillämme oikea signaali kirkon tilasta. Kirkko olemme me, kastetut ja uskovat opetuslapset. Meidän tulee kannustaa työtovereitamme ja kehua heidän sanomisiaan ja tekemisiään. Moittia osaa kuka tahansa, mutta kiitos on kovan koulun takana.