366589.jpg
Äidin lopullinen poismeno laittoi muistelemaan menneitä. Mistä minä sinut, äiti, muistan? Muistan sinut kuvien perusteella. Katsellessani vanhoja valokuvia, palautat mieliin elävän itsesi. Kuulen sinun kovan äänesi. Toinen korvasi oli kuuro ja puhuit hyvin äänekkäästi. Lausuit meille runoja ja loruja ja opetit leikkejä. Voimistelimme ja urheilimme ja olimme mukana kasvimaalla ja saimme myös omaa aikaa kylän lasten leikkeihin ja peleihin. Laitoit meidät pyhäkouluun ja opetit iltarukouksen.

Muistan kuinka yhdessä teimme puusepän verstaalla miesten töitä. Yritin olla voimakkaampi kuin sinä. Puusepäntöiden lisäksi sinä hoidit lehmät ja navettatyöt. Mummoni kanssa jaoit saman keittiön ja pesit pyykkimme aluksi käsin ja sähköjen tultua koneella. Kaivoit uuden navetan sokkelin omin käsin lapiolla ja olit lyömässä semettitiilejä miesten tavoin. Osallistuit sotainvalidien naisosaston toimintaan. Ompeluseuroissa en muista sinun kulkeneen. Sen sijaan kalakilpailuihin osallistuit ja pilkillä ollessa olit miesten turkin sisällä mieheksi luultu.

Rakennuksille menit töihin, mutta silloin en enää ollut sinun jääkaappisi ruokittavana. Sinusta tehtiin radioon haastattelu, koska pärjäsit miesten töissä miesten tavoin. Pääsit presidentin luona käymään saamassa tunnustuksen elämäntyöstäsi. Olit lapsillemme kaikkiosaava mummi. Ihmeitä tekevä. Muistan sinut suoraan puhuvaksi. Et ajatellut ketkä olivat kuulijoina. Sanoit sanottavasi ja joskus sinuun loukkaannuttiin. Olit kuitenkin koko ajan äitini.