Keväällä 1969 Israelissa tuntui helle yhtä kuumalta kuin nyt täällä Pohjois-Savossa. Sisällä on olo ilman ilmastointia aika tukalaa, mutta ulkona olo tuntuu vielä pahemmalta. Paljaat jalat tuntuvat palavan hiekalla ja asfaltilla. Nurmikolla ja vedessä voi sentään seistä ja olo tuntuu lähes normaalilta. Sisällä keittiön liesituuletin on täysillä ja katolla oleva huippuimuri imee sisäilmaa taivaalle minkä ehtii. Apuna ovat pari pöytätuuletinta yläkerran lattialla. Alakerrassa lämpötila on alle 30 ja täällä voi jopa istua naputtelemassa tätä viilennyshoitopostausta.

Israelissa ollessa me nuorina aikuisina teimme puutarhatöitä 35 asteen helteessä. Yksi suihkutti puutarhaletkulla vettä muiden ahertajien päälle ja lapiot, viikatteet ja kuokat heiluivat. Yöt tuntuivat tosi vaikeilta yli 25 asteen helteessä. Nukuimme märkien lakanoiden alla ja taisi minulla olla kannullinen vettäkin yön ajaksi  varattuna sängyn vierelle. Heitin sen lakanan päälle aamuyöstä, kun lakana oli jo lähes kuiva. Hatun ja paidan kastelu auttoi hetkeksi. Aika kultaa muistot, mutta en ilmeisestikään juonut tuolloin tarpeeksi, sillä päätä huimasi vähän väliä.

Kylmää juomaa saa helposti ja tarpeeksi, kun laittaa vesipulloja pakastimeen ja ottaa niitä sieltä tarpeen mukaan. Jäinen pullo pöydällä hohtaa kylmää kasvoille ja veteen ei tarvitse enää lisätä jäitä, kun juo vettä jääpullosta suoraan.

Lapsuudesta muistan heinäaikaan viileät kotikaljajuomiset. Helteellä pullo pantiin märkään villasukkaan ja sukka kuivuessaan sitoi lämpöä ja pullon sisus viileni. Lasten leirille piti viedä omia eväitä ja minullakin oli lasipurkissa voita. Voit ja maidot ja muut omat eväät pidettiin kallion kolossa, mutta sen lämpötila oli kymmenen-viisitoista astetta. Voi ja maito pilaantuivat leirin puolivälissä ja loppuaikana oli näkkileipää ja vettä eväinä ja iltapalana teen kanssa. Viilennyshoito ei tehonnut tai emme sitä osanneet.