840507.jpg
Kiitos lapsille ja lastenlapsille hienosta ohjelmasta, jota saimme ihastella lauantaina korven keskellä, mutta silti oman maailmamme keskipisteessä. Ovatko nuo minun jälkeläisiäni, jotka tuossa ovat? Kuinka taitavia he ovatkaan! Olen äimän käkenä ja suu ympyriäisenä, kun kuuntelen ja katselen heitä ja silmät valuvat vettä ja mahaan koskee kova nauraminen.

Kuinka komea, siis kaunis, onkaan hän, jota syrjäsilmällä katselen? Mistä löysinkään sinut? Kuuden miljardin joukosta juuri sinä osuit silmääni ja astuit sydämeeni. Kuinka sorja ja hoikka vartalosi onkaan! Näen sinusta päällimmäisen kerroksen. Itse tunnet sisimmätkin. Kerrot niiden voinnista ja minä uskon kertomaasi. Olen mukana, vaikken osaakaan tuntea tuntemuksiasi.

Juhlan jälkeen pääsimme arkeen ja marjan poimintaan. Mikään ei ole niin tärkeää kuin saada pakastimet täyteen marjoja talveksi. Nyt on mustaherukoita pienissä pusseissa tallessa joka toiseksi aamuksi puuron päälle. Vielä ovat tulossa puolukat. Ne eivät mahdu enää!!!!

Olen onnellinen mies.