Kaikki ei aina suju kuin Strömsössä. Ei ainakaan meillä. Syksyllä aloitettu remontti on vielä kesken. Taloyhtiön kanssa on epäselvyyksiä maksuosuuksista. Urakoitsija/remontoija vaihtuu yläkertaan siirryttäessä. Jos uudet suunnitelmat toteutuvat, niin kesäkuun alussa remontti olisi vihdoinkin ohi. Toivotaan. Toivotaan.

Marraskuun alussa rikkoontunut polvilumpioni on parantunut ja luutunut, mutta palasia kasassa pitävät suorat rautalangat ovat liikkuneet. Polven yläosaan syntyy kohouma eli patti, kun piikit tunkevat esiin nahan alta. Edessä on uusi leikkaus. Rautalangat poistetaan joskus maalis-huhtikuussa. Luutumista odotetaan vielä jonkin aikaa.

Matkoja on edessä sinne tänne sukulaisten merkkipäiville. Autolla matkaaminen on ollut tosi haasteellista viimeiset kuukaudet. Täytynee siirtyä junakyytiin silloin kun se suinkin on mahdollista. Autossa vasemman jalan käyttö onnistuu jotenkun, mutta huonosti. Puolisolla ovat omat vaivansa autossa matkustettaessa. Vuoroajamisella matkat kuitenkin ovat sujuneet.

Välillä tuntuu siltä, että kun asiat alkavat olla jotenkin uomissan ja rutiinit sujuvat, niin kohta otetaankin takapakkia. Sellaista tämä elämä on. Vanheneminen on väistämätöntä. Kumpa sen edes itse ymmärtäisi.