377702.jpg
Ainakin Karinin kakut, Hanna-tädin pikkuleipä, Harriet-tädin piparkakut, Uppåkran pikuleivät, Marstrandin keksit, Aleksanteri-leivos, Napoleon-leivos, Rydbergin pihvit, Lindströmin pihvi, kinkku á la Kajsa Warg ja Runebergin torttu ovat saaneet nimensä henkilön mukaan.  Runebergin päivän kunniaksi alkoi mielessä elää Runebergiin liitettävät asiat kuten torttu. Johan Ludvig söi aamuisin vaimonsa Frederikan korppujauhosta ja pullan ja leivän murusista leipomia kuivahkoja leivoksia, joiden päälle hän pisti hilloa ja kastoi leivosta teevadille kaatamassaan punssissa. Mahtoi olla terveellinen aamupala. Erään tarinan mukaan J.L.R olisi joka aamu käynyt lähikahvilassa aamupunssilla ja ottanut aina saman leivoksen, jolle kahvilan pitäjä antoi nimen Runebergin torttu. Tortun luojaksi mainitsevat historian tutkijat porvoolaisen sokerileipurin ja kestikievarin isännän Lars Henrik Asteniuksen.

Minä en voi syödä enää tätä herrojen herkkua. Siinä on munaa! Tässä vielä sanoitus, joka on joka sanaltaan jokaisen kultamitalin takana, kun marssi kajahtaa TV:ssä ja radiossa. Tasavallan Presidentin uuden vuoden puhekin alkaa tällä marssilla. Siitä vaan vihollisen 'hurmehehella' peittämään maata.

Porilaisten marssi

1. Pojat kansan urhokkaan,
mi Puolan, Lützenin ja Narvan tantereilla verta vuoti,
viel' on Suomi voimissaan,
voi vihollisen hurmehella peittää maan!
Pois, pois, toimet rauhaisat!
Jo tulta tuiskii, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti.
Eespäin, miehet uljahat!
Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat.
Kas kunnian
jo tähti meille hohtaa!
Tuttavahan
on verityö, mi kohtaa.
Eespäin kaikki rientäkää!
Vapautemme ikivanha tie on tää.
Voittoisa lippu meitä johtaa,
Muinahisaikain taistelusta ryysyinen.
Eespäin, sä jalo vaate verinen!
Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten.

2. Suomi, maamme kotoinen,
et veren vuotamatta joudu koskaan väkivallan alle,
eikä iäss' ikien
tää kansa väisty, vapautta hyljäten.
Kuolla voipi urho vaan,
ei vaaraa väistä, pakene, ei antau hän sortajalle.
Kuolo, onni sotilaan,
osamme olkoon, taistella kun saimme vaan!
Siis miekkahan
ja vastaan vainoojamme!
Tie kuoleman
vie kohden kunniaamme.
Viipymättä rynnätkää!
Nyt meidän aik' on, kallis elon aik' on tää.
Suojelematt' ei jäänyt maamme,
harvennut todistaa sen joukko urhokas.
Eespäin nyt, jalo lippu uljakas!
Täss, suomalaiset on sun henkivartijas.