nukkua mun taasen suo.
Enkelisi kaitsijaksi
käske vuoteheni luo.
Ota hellään huomahasi
vanhempani rakkahat,
koti kallis, siskot, veikot,
jotka kanssain kasvavat.
Suo mun päivän puuhissani
sinun kanssas kulkea,
sua muistain iltasella
silmät kiinni sulkea.
Aamen
Omille lapsilleni tämä iltarukous lienee tuttu. En tiedä kuka tämän on ensiksi rukoillut ja paperille pannut. Äitini rukoili tämän iltaisin minun ja sisarteni kanssa. Hän taas oli oppinut tämän äidiltään Jaakkimassa, rajan takaisessa Karjalassa 1920-luvulla. Iltarukous on kuulunut elämäni tapoihin. Ei se ihan huonokaan tapa ole ollut, vaikka monesti rukous on ollut kuin loru huulilla eikä huuto sydämestä tulleena.
Kommentit