Seitsemännen vuosikymmenen alettua olen alkanut elää mittareiden varassa. Vuosi sitten sain diagnoosin: uniapnea. Sitä varten pidän öisin seitsemästä yhdeksään tuntia kasvoilla hengitysmaskia, jonka kautta CPAP-laite painaa ilmaa nenäonteloiden kautta nieluun ja keuhkoihin. Suhina vain kuuluu, kun laite painaa enemmän ilmaa kuin mitä keuhkot vetävät. Kostutettu ilma tulee välillä silmille nenämaskin falskatessa ja äkkiä katsottuna voisi luulla minun itkeneen unissani. Aamuisin on nenä punainen ja tukassa maskin remmien raidat. Oma hommansa on jokapäiväisessä laitteen pesussa ja huollossa. Positiivisena puolena on todettava, että en enää kuorsaa enkä kovin usein jätä öisin hengittämättä.

Sain synttärilahjaksi myös askelmittarin. 10000 askeleen saaminen päivittäin mittariin tuottaa todella paljon vaivaa. On pakko lähteä ulos kävelemään, että askelluku täyttyisi. Kunnon pitämiseksi ennallaan tarvitaan nuo kymmenentuhatta askelta. Muutama vuosi sitten tuli hankituksi sykemittari. En ole moista laitetta käyttänyt. Uudenkarheassa peltipurkissa tuo kapistus on saanut lojua joutavan panttina. Nyt otin laitteen käyttöön ja pidän sitä rinnan ympärillä joka päivä jonkin aikaa. Ranteeseen kiinnitetystä katselulaitteesta voin seurata helposti sykkeen tasoa. Esim. nyt kirjoittaessani tätä syke on 76. Leposyke makuulla minulla on vain 44. Kävelyllä syke nousee 120 ja ylämäessä kävellessä syke käväisee jo 150 korvilla. Minulla on menossa  rasvanpolttokuuri ja se vaatii  sykkeen pitämisen noiden lukemien välissä ja yhtämittaista liikuntaa tulisi olla tunnista kahteen tuolla sykkeellä joka toinen päivä.

Kaikkein vanhin meidän pattereilla toimivista terveysmittareista on verenpainemittari. Korvien vinkuessa ja sykkeen tuntuessa kaulalla ja korvissa kaivan tuon mittarin esiin ja kokeilen millä tasolla lukemani ovat. Yleensä yläpaine on 110-130 ja alapaine 50-80 ja syke 40-60 istuma-asennossa ranteesta mitattaessa. Ongelmani onkin paineen alhaisuus ja huimaus silloin tällöin.

Yllättäen ihottuman ja sen tutkimisen keskellä tehtyjen useiden verikokeiden kautta ilmeni veren sokerin outo ylös-alas-pomppiminen. Tuohon vaivaan en ole hankkinut omaa verensokerin mittauslaitetta, vaan pistäydyn silloin tällöin terveyskeskuksen ohi kulkiessani sisällä mittauttamassa arvot. Kolesterolien mittaamiseenkin tarvitsisin oman mittarin ja ruokien rasvapitoisuuksille oma ja kaloreille oma. Elektroninen vaakakin olisi hyvä apu ruoka-aineiden punnitsemisessa. Minun painoni selvittämiseen riittää kyllä jousivaaka.
67933.jpg