Olet varmaan joskus ollut niin nuhainen, ettet ole tuntenut hajuja ja mautkin ovat laimentuneet. Itse olen vuosikymmenet elänyt sellaisessa maailmassa. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana olen joutunut syömään usean kortisonikuurin. Jokaisen kuurin aikana on hajuaistini palannut. Välillä se on yliherkkäkin. Kun en mitään haistanut olin kiitollinen hirveiden hajujen kiusatessa läheisiäni. Nytkin ajattelen saavani tämän viimeisen kortisonikuurin aikana uusia elämyksiä erilaisten hajujen muodossa. Ihmiset haisevat / tuoksuvat erilaisilta!

Raamatussa kristityista sanotaan, että he ovat elämän tuoksu elämäksi ja ei kristityt ovat kuoleman haju kuolemaksi. Kunpa voisi saada sellaisen ominaisuuden, että ei haistaisi pahoja hajuja, mutta kylläkin hyvät tuoksut. Samoin voisi ajatella, että osaisi ottaa läheisistä ihmisistä esille hyvät piirteet ja kauniit asiat ja voisi olla näkemättä ja kokematta kaikki vaikeat ja epämiellyttävät asiat. Minulta tällainen ei onnistu. Olen virheiden metsästäjä.

Resepti- ja epikriisikansiotani selatessani huomasin käyttäneeni valtavan määrän lääkkeitä elämäni jälkimmäisellä puoliskolla. Alkupuolisko on lähes unohdettuna. Silloin olin kai nuori ja terve.  Muistan kuitenkin sen, että minulta revittiin lähes kolmas osa hampaista pois eikä paikattu. Lisäksi olin aina nuhainen ja kuljetin 3-4 kangasnenäliinaa taskuissani joka päivä. Paperisia ei ollut vara ostaa vai oliko niitä edes silloin. Vatsani oli aina kipeä ja palleatyrä vaivasi. Ei voinut edes yskiä. En siis ollut terve elämäni ensimmäiselläkään puoliskolla. Elämän keskikohta siirtyy koko ajan ja todennäköistä on, että jälkimmäinen puolisko on sairaampaa kuin ensimmäinen.

Nyt siis haistelen kaikkia ohi kulkevia ja kaiken ohi kulkevaa. Ihana tuoksuinen maailma!