2059590.jpgJatkuvat reissut UVB-säteilyssä lähenevät loppuaan.
Ensi viikko vielä - ainakin. Eilen olin kaatua valokopissa vasten ovea, mutta sain kahvoista kiinni. Samalla selkä nitjahti. Hoitorasvat sain sivellyksi ja vaatteet puetuksi, mutta kävely tuotti jo tuskaa. Vielä olin luvannut käydä kaupassa ja kävinkin, mutta siihen liikkuminen tyssäsi.

Selkä on kumma värkki. Siihen sattuu ja samalla vatsan puolen lihakset menevät koviksi ja koko kroppa vääntyy mutkalle. Pitkällään sängyssä voin olla, mutta muuten istuessa ja seistessä juilii vietävästi ristiselän seutua. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin on. Joskus minua on kuskattu ambulanssilla ja paareilla kuvaukseen ja takaisin. Ennen hoitona oli lepo, nyt liikkuminen. Yritän liikkua kivun keskellä, etten jumiutuisi ihan paikoilleni.

Iho on ruskettunut ja näyttää jokseenkin terveeltä lukuunottamatta muutamia tummia läiskiä. Kokemuksesta olen oppinut, että vajaan kuukauden päästä tästä hoidosta iho alkaa taas oirehtia ja vuotaa nestettä ja tulla arpiseksi, mikäli raavin sitä niin kuin teen tahtomattani ja unissani. Sitten taas sama hoitokierre alkaa alusta: antibiootteja, kortisonia, valohoitoa, etc.