"Tule ystävä armas leikkiin, tule kukkia poimimaan. Tule ystävä armas leikkiin, tule kukkia poimimaan. Älä ystävä armas luule, että olen sinun omasi ja ettei meitä erottaa voi ensinkään. Älä ystävä armas luule, että olen sinun omasi ja ettei meitä erottaa voi ensinkään. Jopa löysin sen, ketä etsinkin ja sinä olet petturi. Jopa löysin sen, ketä etsinkin ja sinä olet petturi.... jne"

Tämä piirileikkilaulu tuli mieleeni nyt ystävänpäivänä. Keskikoulussani 50-60-lukujen taitteessa vietettiin ns. konvia (konventteja), joissa laulettiin piirileikkilauluja ja käveltiin juhlasalia ympäri pojat ja tytöt käsi kädessä. Tietysti oli alussa ohjelmaa ja opettajia oli valvomassa tapahtumaa. Vierailuja tehtiin ylemmillä luokilla naapurikouluihinkin. Koulut olivat kaukana toisistaan ja maalla tilattiin bussi ja sillä käytiin naapurikuntien oppikouluissa konvissa. Eräältä matkalta pois tullessa bussi pyöri keskellä kylää täyden ympyrän pyörillään kaatumatta. Oli todellinen pääkallokeli. Kirkonkylästä kotiin oli vajaa viisi kilometriä ja sen matkan konvien jälkeen ja koulupäivinäkin ajoin polkupyörillä säässä kuin säässä.

Laskiaista vietimme meidän kylällä enimmäkseen joko suksilla mäkeä laskien tai sitten illan pimetessä potkukelkkajunia tehden ja maantiellä mäkeä laskien. Mäen pituus oli reilut 3-400 metriä ja melko jyrkkä hyvään vauhtiin. Monta potkuria (potkukelkkaa) pantiin peräkkäin ja niistä tehtiin junia, joilla kaikki kylän lapset ja nuoret laskivat mäkeä. Autoja kulki harvakseen, jos ollenkaan pimeään aikaan ja maantie oli kova ja liukas, ellei hiekoitusauto ollut ehtinyt pilata tietä. Hauskinta ja kenties vaarallisintakin oli, kun ohjaaja eli toisessa potkurissa istuja käänsi kohti tien penkkaa ja potkurijuna hajosi ja kaikki olivat yhdessä mytyssä lumen sisällä tai tiellä toinen toistensa päällä kierimässä. En muista potkurien jalasten koskaan katkenneen tai muutakaan vakavampaa tapahtuneen. Tämä kaikki oli tietenkin vanhempien kieltämää touhua.

Laskiaisperinteeseen kuuluivat meilläkin laskiaispullat ja maito tai kaakao. Hernekeittoa syötiin myös, mutta sitä syötiin aika usein eikä laskiaistiistai ollut mitenkään erikoinen hernekeittopäivä. Jostain kummasta syystä laskiaiseen liittyivät usein koulun hiihtokilpailut, joissa minä olin aina paras kahdeksana vuotena yhdeksästä. Keskikoulun ensimmäisenä vuonna jotenkin lipsahdin toiseksi, kun Paukku-lempinimen saanut kaveri voitti.