21724.jpgNyt sopii olla suomalainen  eurooppalaisten keskellä. Itsetuntomme kohottajat ovat sen tehneet. Joillekin tämä viikonlopun monsteri-huuma on häpeän aihe. Suomalaiset musiikin tekijät, yhtyeet Him'stä Värttinään ja oopperalaulajat ja kapellimestarit ovat jopa tunnetumpia maailmalla kuin täällä kotona. Emmekö ottaisi heidänkin menestystään omaksemme niin kuin otimme Lordin bändin, jolla oli pelastussanoma kerrottavana:
Sunnuntaina päivällä jälkilähetyksenä katsottu ja lopputulos tiedossa tullut Eurovision laulukilpailun lähetys sopi katseltavaksi tässä iässä ja tällä sydämellä. Toisin olivat lätkämatsit. Suomen oman häkin heilahdus nosti pulssin korkeammalle kuin rasvan polttolukemiin. Pronssiottelusta seurasin pätkiä ja kuuntelin toisella korvalla muuta puuhatessani. Lopputulos oli hyvä, vaikkei Ruotsin voiton veroinen, mutta mekin voitimme - voitimme pronssia emmekä hävinneet kultaa kuten olympialaisissa. Sehän selittääkin kaiken itsetuntomme kohoamisesta. Ikäänkuin pronssi olisi hopeaa kalliimpaa.

Suomalaisen on hyvä olla oman ihanan kielen kanssa maailmalla. Mikäpä sen hauskempaa kuin yrittää opettaa sanomaan ulkomaalaiselle: "Hääyöunelmointi yököttää suovillojen yöllisiä keräilijöitä." Taikka juhannusaiheinen kysymys: "Koko kokkoko?" Tai sairaalaan syöpäosastolle kuuluva ilouutinen: "Syövät syövät syövät syövät syövät." Suomalaisen kirosanan opettaminen on kautta aikain ollut turistien lempipuuhia rantalomamatkoilla. Onneksi emme me suomalaiset ole ihan joka paikassa suurimpia räyhääjiä ja ryyppääjiä. Englantilaiset ovat maailmalla menneet meidän edellemme.

Ihanaksi lopuksi. Kaikki olemme Lordin poppoota kauniimpia! Olemme luomutuotteita."Olet maamme armahin Suomenmaa - Ryysyranta!"