Kansalaisopiston kursseista valitsin kaksi, joille osallistun tämän lukuvuoden ajan. Ukot kuntoon -kurssia ei alkanutkaan ja vaihdoin Terveyskurssille 60+. Ilmoittautuessani kyselin miesten osallistumisesta tällaiselle kurssille ja sain ympäripyöreäm vastauksen, että on niitä ollut. Liikuntavetimissä ja valeapohjaisilla sisäliikuntakengillä varustautuneena  astelin varovasti kohti salia. Puolipukeisia 'mummoja' oli käytävässä ja salissa jumppa-asuihin sonnustautuneita lisää. Katseeni haki mieheltä näyttäviä, mutta turhaan. Ohjaajakin löytyi penkiltä istumasta paperi kädessä. Lähestyin häntä ja tervehdin. Hän sanoi pirteästi nimeni ja toivotti tervetulleeksi joukkoon. Kehui minua rohkeaksi. Aluksi ihmettelin mistä ohjaaja tunsi minut. Vihdoin minulle valkeni, että ainoa miehen niminen oli helppo erottaa joukosta ja tunnistaa minuksi.

Nyt olen tuossa 'terveysjumpassa' ollut pari kertaa ja molemmilla ihan oven suussa ja ohjaajan lähellä. En siis näe miten ja mitä toiset tekevät, vaan keskityn omaan kroppaani ja sen venymiseen ja jaksamiseen. Lihakseni ovat kömpelöt ja tiukat. Varttitunnin venyttely ei ole yhtään liian pitkä. Voisi jopa olla pitempikin. Edessä on kuulemma Pilatesharjoitteita ja musiikin tahdissa verryttelyä. On kuulemma ollut joskus tyttöpareilla tassiakin, sanoi ohjaaja ja katsoi minua kovin pitkään.

Pääsin sentään seniorimiesten kokkikurssille, jotten ihan kokonaan mene sekaisin suuren 'mummolauman' keskellä. Esittelyt menivät ohi korvieni ja luento tulevien ruokien teosta samoin. Onneksi saimme myös paperilla kaikki ohjeet. Ryhmät jaettiin ruokasalin puolella ja käsienpesujonossa minä hukkasin jo ryhmäni. Oli vaikea kaikista oudoista kasvoista hahmottaa kenen porukkaan olin pantu. Onneksi toiset tunsivat minunkin paikkani.

Kolmessa tunnissa tehtiin kolme ruokaa ja paistettiin leipäsiä. Oma osuuteni oli kovin vaatimaton, sillä silppusin sipuleita ja kesäkaalia sekä katoin pöytää. Yli puolet miehistä oli jo vuosi aiemmin olleita ja heillä oli paikat selvillä ja työvälineiden paikat tiedossa. Pienissä ryhmissä työ jakautui useille käsille ja valmista tuli. Ruokasalissa söime antaumuksella kaikkia tekemisiämme. Ruokia jäi ylikin ja ne sai pakata rasioihin ja tuoda kotiin. Minä en ehtinyt ottaa mitään, kun 'vanhat' veivät nopeasti kaiken edestäni. Ensi kerralla otan omat astiat mukaan ja pyydän järjestystä 'jätteiden' jakamiseen.