Olen aina ollut kateellinen sisarelleni, jolla on joka syntymäpäivänään lippu salossa. Yllättäen huomasin Suomen Kuvalehden merkkiväiviään juhlivien joukossa olevan myös pikkuserkkuni kuvan. Hänenkin syntymäpäivänsä on tänään. En ole ollut häneen missään yhteydessä niin kuin en muihinkaan serkkuihini tai pikkuserkkuihini. Sisariinikin olen yhteydessä lähinnä asian tai asioiden niin vaatiessa. Näin syntymäpäivänä mieli liikahtaa muistoihin. Minulla ja siskollani on kahden vuoden ikäero. Sisareni oli kotona ollessamme minun silmäteräni. Hellin ja hoidin häntä ja ehkäpä jumaloinkin. Hän oli niin herttainen ja soma pellavapää. Halusin hänet alakoulun aikoihin kanssani leikkeihin niin kovasti, että tein hänen koulutehtävänsä niin kauan kunnes äitimme huomasi näin tapahtuvan. Hyvämuistisena sisareni oppi ulkoa hänelle luetut jutut. Kun äiti pyysi sisartani lukemaan aapisesta erästä kohtaa, niin hänpä ei osannutkaan ja selityksenä sisareni totesi: "Tätä ei veljeni ole vielä lukenut minulle."
Vuosikymmenet ovat kuluneet ja me vanhenneet saman verran, mutta lapsuuden muistot kohoavat entistä selvempinä mieleen. Sen siskoni ja pikkuserkkuni syntymäpäivä sai aikaan.
43904.jpg
Pikkuserkkuni kesäteatteriharrastuksensa roolissa 50 vuotta sitten.