Asepalvelusta suorittaessani oli kouluttajilla tapana opettaa taistelun raakuutta huudattamalla meillä hyökkäystä harjoittelevilla: "Verta pakkiin!" Näin vanhemmiten tuo parikymppisten miesten huuto metsän pimeydessä panee hymyilemään. Tosi paikan tullen tuskin ehtisimme edes huutaa mieltä ylentäviä taisteluhuutoja. Verta pakkiin ei oteta viholliselta eikä ystävältä. Teurastetulta sialta olen verta laskenut ämpäriin ja koivuvarpuvispilällä sekoittaen jäähdytellyt. Veripaltun ja verileivän syöminenkin on tuttua.
Mistä tällaisen verisen aiheen juuret juontavat?

Jouduin antamaan verinäytteen ja 6 putkellista minun vertani valutettiin laboratorion tutkittavaksi. Minun vereni on alkanut erilaisten odottamattomien tapojen kautta tunkeutua suonista ihon pintaan. Tulehtunut ja bakteereja  kasvava iho ei ole mukava elin. Ihohan on ihmisen elimistä suurin. Pienen pienestä alusta, näppylästä, on kasvanut kiireestä kantapäähän ulottuva ilmiö. Kuukausien aikana kaikki on tapahtunut vaatteiden alla ja ihon alla. Olen vain odottanut ihmettä: Huomenna ne ovat poissa! Nyt odottelu loppui ja veret seisauttava stoppi tehtiin. Osa ihoa klipsastiin purkkiin ja osaa pakastettiin, osaa sivellään rasvalla ja joudun nielemään 100 antibioottitablettia ja - odotan ihmettä. Viikon päästä tiedän lisää veren kuvasta ja löydöksistä.
Sieluni on veressä. Paljastuukohan se tutkimuksissa?