13262.jpgMoottoritiellä sakeaan läpinäkymättömään sumuun joutuminen, so. ajaminen tietoisesti nopeusrajoitusten ylärajalla, ei ole mitään leikkiä. Yhtäkkiä silmissä näkyy vain valkeaa. Keskellä aamuruuhkaa jarruvaloja välähtelee sivulla ja silmäkulmissa. Omaa jarrupoljinta ei uskalla juuri painaa, kun valoisassa kohdassa ennen sumua joku ajoi perässä kymmenen metrin päässä. Samassa tuo ajaja onkin jo rinnalla ja hiekka tien penkalla ääntelee pahaentesesti. Toisella puolella on rekkoja kolme jonossa puskuri puskurissa kiinni. Minun pitäisi kääntyä oikealle. Olin ohittamassa noita rekkoja juuri, kun sumu iski eteeni. Olisi pitänyt pysyä perässä. Missä on rampin merkit? Taisivat jäädä rekkojen taakse? Matka jatkui ja muutamassa sekunnissa sumu oli poissa tai kahden metrin korkeudessa ja näkökyky palasi. Viiden kilometrin päässä oli uusi ramppi. Siitä ylös ja pois moottotieltä. Pohjoisestakin päin pääsee perille, vaikka olinkin tulossa etetästä.
Liialla kiireellä on taipumus saada lisää kiirettä aikaan. Perille pääsin, mutten vielä lopulliseen päämäärääni, onneksi.